Kyseessä oli
siis toinen kilpailuviikonloppu ja tällä kertaa näyttämönä toimi Virtasalmen
Motopark. Matkaan lähdettiin perjantaina aikaisin ja päätin ottaa mukaan vaan
ennakkoon ilmoitetun Aprilian. Tälläkään
kertaa kaikkia tilanteita ei osattu etukäteen aavistaa, joten muiden apua
tarvittiin. Kiitokset siis Ilelle ajopuvun lainaamisesta, Pertulle ja Markolle rengastöistä,
Artulle majoituksesta ja Antonille kokkailusta sekä tietenkin omalle äidille ja
Oskulle, jotka mahdollistivat tämänkin suorituksen katsomalla lasten perään.
Perjantain harjoitukset, 3 x 20 min
Harjoitukset
starttasivat niin, että samassa ryhmässä ajoivat myös Retro Superbiket. Ryhmän
koko kasvoi aika isoksi ja vauhdit vaihtelivat melkoisesti. Oli ilo havaita,
että oman ryhmän osallistujamäärä oli lähempänä kahtakymmentä. Ajoin radalla
ensi kertaa Aprilialla ja täytyy myöntää, että voimakkaan pyörän kanssa
ajaminen on alkuun aika haastavaa, mutta tietenkin älyttömän hauskaa! Bussipysäkkiä
ei voikaan ajaa kaasupohjassa, ylämäkiin pitää varoa keulimista ja välisuorilla
pitää pitää varansa ettei laite lähde käsistä.
Harjoitusten
aikana en oikein saanut rytmistä kiinni, kun liikennettä oli runsaasti.
Toiseksi viimeisellä setillä sain kuitenkin ajaksi melkein saman kun olin
aiemmin ajanut Ducatilla. Kolmannen setin kohdalla kävi sitten hassusti. Ajoin
muutaman kierroksen hitaamman letkan perässä kunnes ohitin osan ja osa lähti
varikolle. Lähestyin hevosenkengän jälkeen oikean alamäkimutkan jälkeistä
hidasta oikeaa. Ajattelin ajaa loppuun asti jarrulla ja ottaa hyvän lähdön
ylämäen kiihdytykseen. Jarrutin apeksiin ja tsap – keula lähti alta. En ole
ihan varma mitä loppujen lopuksi aiheutti eturenkaan pidon häviämisen, mutta
oman ajovirheen vuoksi kuitenkin kaaduin. Ei muuta kuin pyörä sammuksiin ja
ratavallin päälle odottelemaan kyytiä.
Vauhtia ei
kuitenkaan ollut kuin noin 70 km/h, joten kaatuminen oli sinänsä siisti.
Itselleni ei käynyt yhtään mitään. Pyöräkin selvisi pienin vaurioin, mutta kun pakoputki
ja äänenvaimennin sattui olemaan oikealla puolella, niin väliputki meni pahasti
linttaan. Apriliasta tuli siis ajokelvoton ja seuraavana päivänä olisivat
aika-ajot ja eka kilpailu. Mitäs nyt tehdään?
Lauantain aika-ajot
Ohjelmassa
oli siis kotona käyminen ja toisen pyörän nouto. No pieneen ohjelman muutokseen
kannattaa olla välillä valmis, muuten saattaa kääntyä kärttyiseksi. Aika-ajoon
alle siis luottoratsu Ducati. Juuri ennen radalle lähtöä ajopuvun vetoketju
antautui. Pari kierrosta jesaria vyötärölle ja menoksi. Aika-ajot olivat tosi
ruuhkaiset ja omasta mielestäni tuntui, että sain kasaan vain kaksi puhdasta
kierrosta. Toinen niistä oli viimeinen kierron, jonka aika 1:32,2 oikeutti
toiseen lähtöruutuun. Homma meni siis aika hyvin, jos miettii mitä kaikkea
kommeluksia oli kohdattu ennen aika-ajoja. Ehkä itseä vähän harmitti, kun ei
päässyt ajamaan puhtaita kierroksia ja täten paras aika jäi saavuttamatta.
Aika-ajojen
jälkeen tein sitten aloittelija virheen. En osannut nimittäin tunnistaa, että
eturenkaani oli vaihtokunnossa. Eturenkaan kuluminen on takarenkaaseen
verrattuna eriliasta. Ennen minun oli vaikea havaita milloin eturengas oli
vaihtokunnossa, kun tuntui ettei se kulu ikinä ja kulutusmerkit jäävät aina
saavuttamatta. Nyttemmin kasvaneen vauhdin myötä eturengas on alkanut kulumaan,
mutta merkkeihin asti se ei silti kulu. Rengas nimittäin menettää ensin kääntyvyyden,
koska sen sivu kuluu suoraksi. Kulutusmerkkiin on matkaa vaikka kuinka, mutta
rengas on menettänyt pyöreytensä ja sitä myötä kääntymisestä tulee hankalaa
kierrosaikojen huonotessa merkittävästi.
Lauantain kilpailu, 10 kierrosta
Lauantain kilpailun
aloitin siis loppuun kuluneella eturenkaalla ja Ilen ajopuvulla. Lähtö meni
perinteiseen tyyliin ja ekassa mutkassa olin neljäs tai no ehkä siis normaalia
paremmin ;) Tämän jälkeen ajaminen oli kuitenkin tosi haastavaa. Ajoin minkä pääsin,
mutta maaliin pääsin viidentenä. Maalissa ihmettelin parasta kierrosaikaani
1:33,2. Mitä ihmettä? Mä ajoin omasta mielestäni niin paljon kuin pääsin ja
silti kierrosaika on noin huono! Mikä meni vikaan? En tajunnut renkaan
vaikutusta vasta kuin samana iltana, kun mietin kilpailun kulkua ja sitä
eturenkaan profiilia kisan jälkeen. No, tästäkin opittiin.
Sunnuntain kilpailu, 10 kierrosta
Ha, haa, alle
uusi eturengas ja taisto oli valmis alkamaan, kiitos vain Pertulle! Alle siis
Pirellin Superbike SC1 ja lähtöruuduksi kuudes ruutu eilisen kilpailun
parhaimpien kierrosaikojen perusteella. Lähdössä pientä haparointia ja ekaan
mutkaan yhdeksäntenä. No sehän vain kasvatti sisua eli kaasu pohjaan, anna
mennä Ducati! Bussipysäkin kiihdytyksessä sain ohitettua yhden, kun jätin käännön
ja sitä kautta linjan myöhäisemmäksi ja sain avattua paljon aiemmin kuin edessä
ollut. Takasuoran jarrussa ohitin toisen ulkokautta, kun hän piti sisälinjan
kiinni. Eli ekan kierroksen jälkeen siis seitsemäs.
Mitenköhän jaksan ajaa
loppuun asti, kun joutuu näin kovasti sijoituksista taistelemaan?
Seuraavana
edessä olikin tuhatkuutioinen haastaja, jonka ohittaminen oli hieman
vaikeampaa. Ducati kun näet antaa vähän anteeksi tehojen osalta ja suorien
vauhdeissa ei millään pärjää isommille kavereille. Ja tähän väliin
kerrottakoon, että eturengas oli palannut! Se kääntyi jälleen niin kuin piti!
Shikaanin jarrussa tulikin sitten tilannetta, kun viidentenä ajanut kuljettaja
teki pienen ajovirheen ja edellä ajanut pyörä pystyi sen hyödyntämään, mutta
minä en. Seuraavan ohituksen tein taas tornin mutkassa samalla tavalla kuin
ensimmäisen ohitukseni eli eri linja ja aikaisempi avaus sijalle kuusi.
Näin jälkeen
päin videon avulla sijan pitäminen on vielä jotenkin helppoa, mutta ajaessa ei
oikein pysty miettimään omaa sijoitustaan. Tämän vuoksi kuljettajille lienee ne
näyttötaulut… Ja takaisin siis jahtamaan sitä tonnista kilpakumppania. Jahti
olikin hyvin päällä ja ajattelin vetää shikaanin jarrun ja läpiajon niin kovaa
kun uskallan. Tämä menikin todella hyvin paitsi että melkein törmäsin edellä
ajaneen takarenkaaseen, kun hän ajoikin kyseisin kohdan aika paljon hiljempaa
kuin minä. Onneksi linjat poikkesivat sen verran ettei kontaktia tapahtunut.
No, en kuitenkaan päässyt kiihdytyksessä taaskaan tonnisen ohi eli edessä oli
uusi kierros sijoituksen ollessa edellen kuudes.
Uuden
kierroksen alkaessa ajattelin, että teen ohituksen takasuoralla kun vaan
jarrutan väkisin myöhemmin kuin toinen ja ajan täydellä kaasulla koko
bussipysäkin läpi makso mitä makso. Suunnitelma alkoikin hyvin, sillä olin
tornin mutkassa aivan kiinni takarenkaassa. Toki edessä olisi tonnisen
karkaaminen avauksen jälkeen, mutta olin niin lähellä kuin tuossa tilanteessa
oli mahdollista. Bussipysäkki meni kuten arvelin ja jarrussa valutin kovemmalla
vauhdilla väkisin sisältä ohi. Viides!
Nyt edessä
näytti olevan tyhjää rataa ja tällöin ajoinkin oman ennätykseni ja parhaan
kierroksen 1:31:2. Pakko on vielä saada joku kiinni. Kyllä jollain toisellakin
kuin minulla alkaa rasitus painaa. Sitten muutamaan kierroksen päästä säin
näkyviini jonkun selän – hanaa! Oli mahtavaa havaita, että oma vauhti oli
parempaa kuin toisen ja että etumatka sen kuin lyheni. Tässä kohtaa tiesin että
pääsen vielä yhdestä ohi. Ohitus pitää vaan tehdä jossain arvaamattomassa
paikassa, jotta tehoerolla ei ole niin suurta merkitystä.
Sain edellä
ajavani kiinni kun kierroksia oli jäljellä enää neljä. Ohituksen ajattelin
tehdä takalenkillä vasemmalle kääntyvän mutkan jarrussa ennen kuin käännytään
lenkiltä takaisinpäin. Edeltävän vasurin kohdalla edellä ajavani teki pienen noston
kropallaan kesken mutkan ja silloin tiesin, että nyt on se hetki kun pääsen
ohi. Aikainen kaasun avaus ja rinnalle. Jarrussa pääsinkin sitten sisälinjalta
nätisti edelle ja karkuun. Tämän jälkeen edestäni keskeytti vielä yksi
kilpailija ja olin maalissa omaksi yllätyksekseni kolmas. Eroa toiseksi
tulleeseen jäi lopulta vain noin neljä sekuntia. Voittaja oli tuttuun tapaan
aika ylivoimainen. Harmi ettei kukan pysäyttänyt minua palkintojenjakoa varten
vaan ajoin suoraan varikolle.
Yhteenveto kisasta
Taas oli
kivaa, ehkä seuraavat huomiot jäivät päällimmäisenä viikonlopusta mieleen:
- Motoparkin
osalta ei omaa parasta vauhtia ole vielä saavutettu
- Lähtö on
edelleen huono
- Eturenkaan
vaihdon määrittäminen on nyt varmaankin opittu
