tiistai 30. heinäkuuta 2019

26. SUPERBIKEN SM-KISAT, ALASTARO 27.-28.7.

Alastaron viikonloppu on perinteisesti se seuratuin kilpailutapahtuma Road racingin piirissä ja tänä vuonna mukana oli myös kovia kuljettajia sarjan ulkopuolelta. Tämä lisäsi oman mausteensa kisoihin ja kovat ajat saatiinkin historian kirjoihin. Oma ajo sujui perjantaina ihan ok, mutta haasteena oli saada renkaat toimimaan uudella asfaltilla, jossa pito oli valtavan hyvä. Tuloksena siis kasa kuluneita renkaita vailla varsinaista ahaa-elämystä toimivasta setupista. Lauantain aika-ajossa sain ajettua ekalla yrityksellä jonkinlaiset ajat, mutta kun kävin vetämässä happea ja tarkastamassa takarenkaan kunnon ja palasin radalle, niin sain ajettua oman uuden ennätyksen! Tason ollessa omasta mielestäni järjettömän kova, niin omalla enkalla päästiin ruutuun 19.

Lämpötila oli kaikkina päivinä yli 30 asteen, joten pyörä ja mies olivat tiukassa testissä. Lauantain kisassa en saanut pidettyä haluttua vauhtia missään vaiheessa vaan kilpailun tulos oli pettymys. Jostain syystä sama toistui myös sunnuntaina ja kisasta jäikin suuhun sitä perinteistä, katkeraa kalkkia. Pystyssä sentään pysyttiin, mutta se tuntuu laihtalta lohdukta. Pakko ottaa revanssi ja mennä radalle uudelleen ensi viikonloppuna katsomaan josko Alastaron uusi pinnoite saataisiin kuitenkin kesytettyä hieman paremmin.

Muuten viikonlopusta ei ole kauheasti kerrottavaa. Corseneron ja Brandtin avulla tapahtumaan saatiin luotua tarjoilut sponsoreille ja mukana oli myös tapahtumaa varten pantu oma olut, joten jotain kivaa ja erilaista oli kuitenkin olemassa. Toivottavasti kaikille jäi tästä mieluisa kokemus ja uusille henkilöille oli kiva tutustua lajiin polttavan kuumissa olosuhteissa. Kiitokset vaan järjestelyissä auttaneile henkilöille ja toivottavasti tälle saadaan jatkoa!

Plussaa:
  • aika-ajossa tuli oma ennätys
  • uusi pinnoite oli todella tasainen
  • mukana oli Suomen parhaimmisto ajamassa kilpaa
Miinusta:
  • kisavauhti oli huono
  • oikeaa asetusta alustaan ja renkaisiin oli vaikeaa löytää
  • en pystynyt voittamaan kuumaa keliä

25. SUPERBIKEN SM-KISAT, PÄRNU 13.-14.7.

Pärnun tapahtumaan oli kiva lähteä, kun päästiin uudelle radalle ja oikein ulkomaille. Rataan oli tutustuttu toisten videoita katsellessa ja tiimikaverien kanssa mutkista keskustellen. Uusi rata on kuitenkin aina uusi tuttavuus, johon tutustumiseen oli tällä kertaa aikaa kolme settiä ennen lauantain aika-ajoja. Lähtötasoa ei siis tällä kertaa ollut vanhan ajetun ajan mielessä, joten peilaaminen omasta vauhdista tulisikin suoraan aika-ajojen vauhdista muihin kuljettajiin.

Perjantain harjoituksissa eka setti meni tutustumiseen ja vartin setti olikin äkkiä ohitse. Radan ensivaikutelma oli mukava, mutta haasteina havaitsin ekaan mutkaan ajamisen, kallellaan kiihdytykset ja lähes kaikkien mutkien olevan vasemmalle kääntyviä. Toisella setillä tiimikaverille tapahtui ikävä kaato, joka sekoitti hieman ajatuksia, koska hän joutui jättämään ajot sikseen. Vika setti jäikin ajamatta, kun sadekuuro kasteli koko radan totaalisesti.

Lauantai, aika-ajot ja kilpailu

Lauantaina aika-ajoon lähdettiin siis aika hataralta pohjalta, mutta mentiin niin kovaa kuin päästiin. Tuloksena oli sija 16. ja luonnollisesti oma ennätys, kun mukana oli 19 pyörää. Ajon jälkeen jäi kuitenkin sellainen fiilis, että parempaankin olisi päästy. Haasteena oli samat paikat kuin perjantaina, mutta ainakin nyt tiedettiin suurin piirtein millä vaihteilla mutkat piti ajaa ;)

Ennen kilpailua arvottiin renkaita ja niinhän siinä lopulta kävi, että sade tuli ja renkaat vaihdettiin. Kilpailu aloitettiin sateella kolmella tutustumiskierroksella, joiden aikana kävi ilmi että rata on todella liukas johtuen erilaisista syistä kuten, öljy, öljynimeytysaine ja lika. Haasteena oli myös pitää renkaan oikea sivu lämpimänä, kun mutkia sille puolelle oli vain kolme. Kilpailun startissa menetin kolme sijaa, jotka otin ekan kierroksen aikana takaisin. Toisella kierroksella ajoin ekaan oikeaan ja jarrutin hyvissä ajoin vauhdin pois ja käänsin mutkaan sisään. Yllättäen takarengas menetti pidon vaikken ollut kaasulla ja sitten alkoi asfaltti-, nurmikko-, asfaltti-, nurmikkoliukuminen. Vauhdin loputtua nousin ylös, menin pyörän luo, sammutin virrat ja kävelin pois. Itselle ei käynyt mitään, mutta pyörästä katkesi jarruvipu ja kylki sai kosmeettisia vaurioita. Vähän ärsytti, kun en mielestäni tehnyt mitään mikä olisi aiheuttanut kaadon. Videolla näkyy joku isompi läikkä siiän kohtaa mistä takarengas meni yli. Zero points – Finland!

Sunnuntai, Warm Up ja kilpailu

Sunnuntain kisaan ajattelin sitten ottaa rauhallisemman lähestymisen, kun kyseessä oli taas sadekelin kisa. Startti oli vikasta ruudusta edellisen päivän perusteella. Nyt jäinkin sitten ajelemaan letkan perään ja odotin turhan kauan ohitusta hieman arkaillen. Ohituksen jälkeen sain kierrosajoista pois 4 sekuntia ja meno alkoi maittaa. Sitten huomasin, että saavutan edellä ajavaa kuljettajaa ja innostus valtasi mielen. Kierroksella 10 ajoin viimeisen mutkan hieman leväksi enkä malttanut odottaa vaan avasin kaasun valkoisen viivan / kanttarin päällä ja sitten lennettiin kaarella pyörän yli ja kyljelleen alas.

Tarkaan en tiedä mitkä liikkeet kaadossa suoritin, mutta pesukoneen linko käynnistyi jossain vaiheessa aiheuttaen kasvavaa puristusta rintarangassa. Kieppien loppuessa kipua ei kuitenkaan tuntunut muuta kuin varpaassa. Ambulanssitarkastuksen jälkeen ei kuitenkaan mikään paikka ollut rikki ja pääsin purkamaan pettymystä tavaroiden pakkaamiseen. Illalla kuitenkin kipeytyi nilkka ja seuraavalla viikolla kylki. Kylki oli näistä pahempi enkä pystynyt aivastamaan ilman jäätävää viiltoa kyljessä. Kuitenkin lääkärin käynti oli omaksi onneksi positiivinen eli mitään luita ei ollut murtunut ja lepo parantaisi kyllä kyljen eli ei kun seuraavaan kisaan.

Käteen ei siis jäänyt oikein mitään viisasta. Tuliko sadekelistä uusi peikko? En tiedä, mutta ainakin ajaminen sateella on jäätävän riskialtista ja haastavaa, kun virhemarginaali on niin pieni. Nykyaikainen pyörän luistonestokaan ei ehdi pelastaa, kun olosuhteet ovat noin haastavat. Pyörä kun oli sunnuntain kaadossa jo todella pystyssä eikä kallellaan, jossa luistonesto on aktiivisempi. Tapahtumat käyvät vaan niin nopeasti. Datasta en ole vielä jaksanut tarkastaa tarkaa kallistuskulmaa, joten tämä on nyt subjektiivinen fiilis videon perusteella. No, niin tai näin, Pärnu on koettu ja siitä jäi hieman ristiriitainen maku lähinnä kaatuneiden kollegoiden saaman lääkintäpalvelun vuoksi. Rata itsessään on hieno ja pilttuut myös.

Plussaa:
  • päästiin ajamaan uudella radalla
  • tiimiin tuli ekat pokaalit!
  • saatiin taas uusia kokemuksia
Miinusta:
  • kaaduin kaksi kertaa sateella
  • radan kunnosta ei pidetty huolta vaan rata oli todella likainen
  • kuivalla olisi ollut kiva ajaa enemmän

maanantai 8. heinäkuuta 2019

24. SUPERBIKEN SM-KISAT, KEMORA 29.-30.6.2019

Varikkoteltta oli saanut uuden ilmeen!

Kemoran kisaviikonloppu peruuntui harmittavasti vuonna 2018, joten kilpailemaan pääsin tällä radalla siis nyt ekaa kertaa. Tulin to-pe välisenä yönä työreissulta ja en ihan ehtinyt ekoihin treeneihin, mutta toisissa perjantain harjoituksissa olinkin sitten onneksi jo mukana. Harmittavasti testaukset Kemoran radalla jäivät pelkästään perjatantain harjoituksiin kun en aiemmin tänä vuonna radalle ollut kerennyt. Nyt sanottakoon, että yksi treeniviikonloppu ennen kilpailuja on kyllä aika ehdoton, jos haluaa parempia tuloksia saavuttaa. Tällöin voi testata vähän erilaisia juttuja ja keskittyä paremmin tiettyjen radan osa-alueiden hiomiseen pelkän tuntuman sijaan.

No harmittelut sikseen ja asiaan. Jostain syystä Kemoran radalla ei AIMin käyttämät satelliitit olleet aina mukana joka ajokierroksella ja täten jokusen setin dokumentointi jäi GPS-tietoja vaille vajaaksi. Erityisen harmituksen tämä aiheutti, kun sunnuntain kisan data jäi tällaiseksi. Harjoituksissa koitin keskittyä takalenkin kolmos-nelos-viitosmutkien ajamiseen, koska tiesin siellä menettäväni eniten aikaa muihin verrattuna. Yrityksestä huolimatta en saanut vauhtia nostettua noissa paikoissa niin paljon kuin olisin halunnut. Koko kombinaatiohan muistuttaa aika paljon pitkän Botnian yhdistelmää joka on minulle, ylläri, ylläri aika haastava. Rata itsessään tuntui vähän liukkaalta, joten mitään hulluja temppuja ei kannattaisi yrittää pidon suhteen. Korkkiruuvit tuntuivat ajaessa todella pitkiltä ja kahvilan mutkaan loppuun asti ajaminen vaati taas kanttia ja totuttelua. Ajallisesti parhaat olivat viime vuoden parhaan ajan kanssa lähes samoissa lukemissa. Perjantain jälkeen olin luottavainen, että saan ajettua omat enkat kisaviikonlopun aikana.


Lauantai, aika-ajot ja kilpailu

Lauantaina alle oli vaihdettu edellisenä iltana uudet renkaat aika-ajoa varten. No niinhän siinä sitten kävi, että ennen aika-ajoa alkoi sataa vettä ja päästiin vaihtamaan renkaat taas kerran uudelleen. Aika-ajoon mentiin siis märän kelin setupilla, joka on karkeasti se et kaikkia muutama napsu löysemmälle. Ekalla kierroksella ekassa mutkassa avasin kaasua ja samantien lähti perä luistoon, jonka toki elektroniikka sitten pelasti tai niin ainakin luulen. Olipahan sitten liukasta. No siitä seuraavaan mutkaan ja tein saman uudelleen ja niin teki pyöräkin. Sen jälkeen uskoin ja ajoin ekat kierrokset ihan rauhassa. Siitä sitten eteenpäin kierros kierrokselta paremman tuntuman turvin. Sade väheni ja taisi loppuakin ennen aika-ajon loppua. Lopulta ruutulippu heilahti ja varikolla kuulin olleeni aika-ajon 11. Se meni omasta mielestä aika mukavasti, kun peilaa omaan sadekelin kokemukseen ja siihen että olin pysynyt pystyssä lopulta kolmesta perän karkaamisesta huolimatta.

Kilpailuun mennessä rata oli kuivunut. Startissa menetin muutaman sijan ja jäin jossain vaiheessa muista ja letkasta. Sadekelin varoivaisuus oli jäänyt ajooni enkä saanut sitä enää poistettua omasta tekemisestä, vaikka kuinka yritin ajaa omaa ennätystä. Maalissa olin 14. ja fiilis oli kieltämättä aika nihkeä. Ei ollut paljon kerrottavaa.

Sunnuntai, Warm Up ja kilpailu

Sunnuntain lämmittelyyn lähdin sitten kovemmalla otteella ja tarkoituksena oli herättää itseni kilpailuun. Sainkin ajosta vähän paremmin kiinni ja kisaan oli mukava lähteä. Kilpailun startti oli aika kuumottava, kun kaikki pyörät vetävät ekaan mutkaan, josta seuraa pitkä avaus katsomon suoralla. Tällä kertaa en aikonut päästää itseäni putoamaan letkasta! Siinä sitten mentiin kierros toistensa perään peräkkäin. Ketään en päässyt haastamaan, vaikka edellä ajaneen saavutinkin, mutta hänelle taisi tulla myös lisäksi jonkinlaisia teknsiä murheita. Kierroksella 14 kisa kuitenkin keskeytettiin kilpakumppanin kaatumisen johdosta. Tällöin sijoitukseni oli 11. Vaikka kisa oli tavallaan minulle aika tylsä, niin sain kuitenkin loppua kohti omaa vauhtia kiristettyä ja fyysisesti olo tuntui hyvältä loppuun asti. Oman parhaan kierrokseni sain ajettua kierroksella 12. Kilpailun kolmanneksi sijoittuneelle hävisin 13 kierroksen aikana 30 sekuntia. Se ei tavallaan ole paljoa, mutta toisaalta on taas tooodella pitkä aika.
Miten sitä oikein pitäisi ajaa?

Kemoran yhteenveto
Plussaa:
  • Ajoin oman uuden ennätyksen (1:11,866)
  • Tallikaverit ajoivat kilpailukykyisiä aikoja ja sijoituksia!
  • Keli ei ollut mahdottoman kuuma
Miinusta:
  • Lauantain kisasta puuttunut raivo
  • Ajolinjaan jäi vieläkin parannettavaa
  • Kilpailua ennen en ollut päässyt ajamaan Kemoraan tänä vuonna  
Ai täälläkin on jotain muttereita, mutta mitä niillä tehdään?






















 


torstai 13. kesäkuuta 2019

23. I SUPERBIKE SM-KISAT, MOTOPARK 8.-9.6.2019

Kauden ensimmäisiin kisoihin lähdettiin koko Kaartisen tiimin voimin ja varovaisin odotuksin. Pyörää en ollut saanut aiemmin vielä asennon suhteen säädettyä mieleisekseni ja nyt oltiinkin palattu korkeuksissa vanhoihin lukemiin. Odotukset siis tuon vuoksi varovaiset. Perjantaina minulla oli talvilomapäivä ja vuorossa vapaat harjoitukset 3x15min. Kovin pitkää testituokiota ei siis ollut tiedossa. Keli oli varmaan noin reilussa kolmenkympin lämpölukemissa, joten alkulämpöjä ei tarvinnut hirveästi ottaa.

Ekan setin jälkeen tiesin, että nyt ollaan jo paremmin jäljillä. Jäin viime vuoden enkasta enää reilun sekunnin, kun edellisellä kerralla
puhuttiin neljästä sekunnista. Suunta säädöille oli siis oikea, mutta pyörää vaivasi edelleen keulan ravistelu kovissa kiihdytyksissä. Säätötyötä oli siis edessä ennen kuin pyörä saataisiin lopulliseen iskuunsa. Toisella setillä ajanotto kadotti satelliitin eikä järisyttävää omaa uutta enkkaa saatu siis tallennettua. Harmi, sillä meno tuntui hyvältä. Viimeinen setti oli sitten enemmän ajelua ja valmistautumista lauantain aika-ajoihin. Vaikka uusi pyörä on samanlainen kuin edellinen, on alusta erilainen kuin vanhassa. Tämä vain tarkennuksena, jos joku miettii, että eikös ne ole samat pyörät.

Lauantai, aika-ajot ja kilpailu

Lauantain aika-ajoihin oli luottavainen fiilis. Alla oli kuitenkin hyvin mennyt perjantai ja uudet renkaat. Tämän kauden rengastus on muuten sitten pääosin Pirelliä. Muutama Dunlop on myös matkassa mukana lähinnä Alastaroa varten, vaikka siellä viimeksi SC1:nen toimi hyvin ilman ongelmaa. Niin takaisin kuumaan Motoparkiin. Aika-ajossa ajoin kahdessa setissä. Ensin seitsemän ja sitten vielä viisi kierrosta. Ekan setin aikana tunsin ajaneeni paremman ajan, mutta yllätyksekseni toisen setin ajat eivät hävinneet ekalle kuitenkaan kuin 0,25 sekuntia eli lähellä oltiin siinäkin. Paras kierros jäi aikaan 1:30,162 eli jäin omasta ennätyksestä viime kesältä 0,4 sekuntia. Tosin ajanoton mukaan paras juokseva kierros oli 1:29,8, mutta aika-ajossa aika katkeaa maaliviivalla eli tuota ei luonnollisestikaan laskettu. Näin hitaampana kuljettana aika-ajo on aika miellyttävä, kun tiedät että jokainen kuljetta saattaa olla potentiaalinen jänis, joten hitaamipien taakse ei tule jumituttua. Se sai vähän hymyä suupieleen ;) Aika-ajon lähtöruuduksi tuli 16. Sen verran täytyy kommentoida vauhtia, et kyllä siellä kärjessä aika haipakkaa mennään! Ihan ei paukut riitä vastaamaan..

Kilpailua ennen mietin aika paljon koko kisan rasittavuutta lämpötilan olleessa lähellä 30 astetta ja kierrosmäärän ollessa kuitenkin 13. Kokonaiskestoksi tulisi siis karvan alta 20 minuuttia. Se ei kuulosta ehkä paljolta, mutta koko päivän odottelun jälkeen se tuntuu jonkin verran kropassa. Pohdin, että pitääkö lähteä ajamaan heti täysillä vai jakaa voimia jotenkin. Riittääkö mehut loppuun asti?

Kilpailussa lähtö meni normaaliin tyyliin ja jäin alussa vähän taakse. Kolmannessa mutkassa kuitenkin ohitin ekan kuljettajan ja pääsin ajamaan vapaasti. Sitten kisa olikin aika tylsä. Pari pyörää vielä ohitin ja jokunen meni minusta ohi. Loppusijoituksissa olin 14. kun edestä pyöriä myös keskeytti. Plakkariin siis ekat SM-pisteet, vaikka vauhti ei itseäni kyllä mitenkään tyydyttänyt.



Sunnuntain warm up ja kilpailu

Sunnuntain aamu antoi pienen kerroksen vettä asfalttiin ja siitähän Jarno riemaistui! Ekan kerran pääsee ajamaan sateella eikä kyseessä ole edes suoraan kilpailu, hienoa. Eli kamat päälle, taas yksi renkaanvaihto, ykköstä pesään ja sadepisaroita syömään. Huolena oli vain muutama pikkujuttu, kuten tallikaverin kommentti – pysy sitten pystyssä, äläkä jarruta äkkinäisesti. No onneksi se ei ole ongelma, sillä omat jarrut eivät välttämättä ole skorpionin piikkiä vastaavat terävyyden osalta edes kuivalla. Aloitin uuden kokeilun varovasti ja vauhtia tasaisesti kiristäen. Loppulukema oli 1:41 ja jotain kallistuskulmien jäädessä 50 asteen lukemiin. Sateella ajaminen oli oikeastaan todella hauskaa! Siinä ehtii rauhassa pohtia tekemisiään ja valita parhaat linjat. Kieltämättä minullakin hiipi hymy kypärään, kun ajoin sateella GPSn mukaan 229 ennen jarrua eikä tilanne ollut mitenkään pelottava.

Itse kilpailuun keli kuitenkin muuttui taas helteisen kuumaksi ja asfaltti kuivaksi. Edessä siis toinen kisastartti tässä luokassa. Edellisellä kerralla en joutunut kierroksella varvatuksi, joten sama täytyisi pitää myös tässä kisassa. Tällä kertaa otin ajallisesti hieman paremman lähdön, kun datan mukaan pääsin sataseen hiukan yli kolmen sekunnin. Toki se ei kerro reaktionopeudesta mitään. Sijoja en kuitenkaan voittanut, joten lähtöjen tason voi ainakin sanoa olevan korkea!


Kilpailu eteni kuitenkin omalta osaltani niin, että jäin ryhmästä jälkeen ja ajelin kisan yksinäni. Kokonaisaika oli kuitenkin parempi kuin lauantaina eikä minua ohitettu kierroksella, vaikka kisatuloksiin tallentui vain 12 kierrosta. Ehkä voittaja tuli maaliin ihan perässäni – en tiedä? Kokonaisuudessaan en kuitenkaan ole tyytyväinen ajamiini kierrosaikoihin ja ne jäivät kauas odotuksistani.

En ihan tarkkaan osaa sanoa, miksi en päässyt vanhoihin aikoihin itse kilpailussa. Jännitinkö liikaa, että jaksan ajaa maaliin asti tässä luokassa? Veikö lämmin keli parhaimman terän? Onko alusta vielä liian sopimaton omaan ajotyyliini? No ainakin se on varmaa, että muutama ajatus alustan säädöstä on nyt mielessä ja toteutuksessa seuraavaan kertaan. Luulen, että ensi kerralla alustan toimintaan ei toivottavasti enää tarvitse keskittyä ja ennätysten rikkominen on enää pelkästään miehestä kiinni. Ja onhan se nytkin. Sitä vaan ei saa aina nopeutta irti heti kauden alussa :)

Erityiset kiitokset tämän kauden kanssakilpailijoille, sponsoreille ja minua auttaneille ystäville sekä tietenkin tiimikavereille ja taustajoukoille. Oli mahtava harrastaa huiman porukan kanssa! Toivotaan kaikille lisää vauhtia ja mahtavia muistoja – ilon kautta!

Tänä viikonloppuna on uusi Motoparkin keikka tiedossa Orgin päivillä. Nähdään siis siellä! Saa tulla vaihtamaan kuulumisia, jos siihen on paloa.

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

22. Kausi on taas avattu – mitkä on tunnelmat?

Ahvenisto Org


Vähän oli viileää toukokuussa.
Kevään ja kesän ensimmäiset kumit on nyt jätetty sekä Ahveniston että Alastaron asfalttiin. Toki
ensimmäisestä ei kyllä jäänyt asfalttiin mitään, sillä niin kylmä oli toukokuun alun sisäänajo ettei renkaat kuluneet lainkaan. Olosuhteet olivat kyllä haasteelliset kylmän ilman ja kosteuden vuoksi. Siihen kun lisätään ajamaton, uusi ja rakennettu pöyrä, niin kokemus oli suoraan sanottuna jännittävä.

Itse ajo sujui niin, että sain ajettua kaksi settiä ja yhden kierroksen ennen toisen kuljettajan harmillista kaatoa ja punaista lippua. Tämän jälkeen tulikin viilentävä sadekuuro, joka ajoi minut kyllä kotiin ennemmin kuin odotellemaan mahdollista radan kuivumista. Pyörän osalta huomioina olivat vaihdevivun asennon muuttaminen sopivammaksi, jonka tosin joudun varmaan vaihtamaan takaisin, sillä se mikä sopii suoralle ei sovikaan kovaan kallistukseen, jos vaihdetta haluaa vaihtaa pienemmälle.

Mutta kaiken järisyttävin juttu oli kuitenkin blipper! Siinä on jumalten lahja yksittäiselle motoristille!! Jos on mahdollista, niin hankkikaa sellainen omaan pyöräänne. Ei tartte miettiä kytkinvivun mallia tai toimivuutta, kun sitä ei tarvitse edes käyttää! Sen kuin pykältää ylös tai alas ja niin paljon kuin ehtii. Ehdoton varuste, jos haluaa helppoutta ajamiseen. Ei siitä välttämättä suoraan mitään parannusta kierrosaikoihin tule, mutta on se niin hauska kuunnella välikaasua että jo siitä ilosta kannattaa tähän panostaa.


Alastaro MP-Tuki


Nyt saatiin jo numerotkin kylkiin.
Alastarossa päästiin sitten MP Tuen päivillä ajamaankin sitten täysin kesäisissä tunnelmissa. Hiki tuli
kuin heinäkuussa konsanaan. Asfaltti oli taas uusittu ja pinta olikin todella hyvä lukuun ottamatta ykkösmutkan röykkyjä. Extra pisteet kanttareiden taakse tehdyille turva-alueille, jotka ovat erinomainen lisä varsinkin moottoripyörille. Toki se vähentää myös autojen nostattamaa soran määrää, ehkä.

Itse ajot sujuivat kierrosaikoja jatkuvasti parantaen ja pyörään tutustuen. Pyörässä on jonkin verran eroa edelliseen vanhempaan malliin, joten ihan suoraan ennätysten rikkomiseen ei päästy. Ajat kuitenkin paranivat, mutta muutama sekunti viime vuoden parhaista kisakierroksista jäätiin. Toki renkaina ei olleet vastaavat kuin kilpailuissa, mutta pientä harmistusta se ehkä kuitenkin mieleen toi kun ei heti oltu samoissa vauhdeissa. Oli kuitenkin kivaa kun muutkin Kaartisen Motorsportin pyöristä pääsivät paikalle testaamaan. Aika meni kuitenkin kaikilla vähän omia laitteita testaillessa eikä yhteistä ajamista oikein huomattu edes miettiä.


Sen sitä myös itsestäni huomasin, että tämä harrastus vaatii itseltäni jonkun verran tottumista vauhtiin ja ajamiseen noin yleisesti. Suurimmat erot aiempiin nopeimpiin kierroksiin kun tulivat jarruista ja nopeista mutkista. Uskonkin näiden korjaantuvan kunhan pääsee vaan muutamia harjoituskertoja lisäämään.

Sunnuntaina osallistuinkin sitten KVR-ajokoulutukseen. Siinä käytiin läpi ajoasentoa ja ajolinjoja. Parannettavaa löytyi monesta jutusta ja tarkoitus on koittaa muuttaa omaa ajoa ohjeiden suuntaan. Tärkeeä oli kuitenkin itselleni kuulla, että ajamisessa ei ole turhia riskejä. Näin ollen suurimmaksi tehtäväksi jäi nostaa vauhtia ja jarruttaa myöhemmin.

Tästä matka jatkuu kohti helatorstain Motoparkia ja sen jälkeen sitten Alastaroon. Katsotaan sitten onko vauhti nopeisiin mutkiin löytynyt ja jarrupelko syrjäytynyt. Se täytyy vielä mainita, että oli todella mukava nähdä piiitkän talven jälkeen samoja varikkonaamoja ja jutella niitä näitä samoista ikuisuusaiheista: mitkä renkaat, mikä paine, mitä aikoja, mitä olet talvella tehnyt pyörälle jne. On se kumma ettei noiden jauhamiseen väsy lainkaan. Noitakin juttuja ja täysin uutta ympäristöä kodin ja työn ulkopuolelta taisi siis loppujen lopuksi olla kova ikävä, heh.

Nähdään radalla! Kaikille vaan kausi kovaan alkuun.


sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

21. Kauden 2019 tukijat ja ennakkotunnelmat

Hivenen pidemmän hijaiselon jälkeen on tullut aika jälleen palata myös tänne palstalle uusilla ajatuksilla. Viimesellä päivityksellä hieman kutiteltiin uuden kauden tulemista ja toden totta paljon uutta on tullut tulevaan kauteen. Kaudella 2019 ajetaan siis Superbiken SM-sarja ja pyöränä edelleen tuttu ja turvallinen Aprilia RSV4 Kaartisen Motorsport -tiimissä. Aloitetaan nyt kuitenkin tärkeimmällä eli ystävien ja sponsoreiden esiin tuomisella, sillä ilman heitä ei tämä homma oikein luonnistuisi!

Tällä kaudella tukena on osa henkilökohtaisia sponsoreita sekä Kaartisen Motorsportin tukijoita. Uuden pyörän rakenteluun olen saanut paljon apua tiimikavereilta, Rautsilta ja Japilta mutta suurin hatun nosto tästä aiheesta menee ehdottomasti Juhalle. Ilman häntä ja hänen rakkauttaan tätä laija kohtaan ei meikäläisen laitetta nähtäisi kyllä viivalla. Itse kun en kuitenkaan ole se sormet koneessa töitä tekevä mekaanikon lahjakkuus vaan ehkä pikemminkin se vannetta kiillottava peruskaveri, jonka paikka on kuitenkin kaikkien kannalta parempi satulassa. Paljon kiitoksia siis kaikille tukijoille tulevan kauden mahdollistamisesta!

Omat suorat tukijat kaudella 2019:
Oxline
Hämeen Traktorihuolto
RK Eristys
Autokoulu Lehtelä
Corsenero
Cami, fysioterapeutti Camilla Marjamäki
Penexon 

Lisäksi Kaartinen Motorsportin tukijoukkona toimii:
Keljon Konehuolto
Oma panimo Espoo
Rautsin Paja
Silkolene

Uusi pyörä on aika riisuttuna ja odottaa viimeisiä osia. Kaikki palikat on jollakin tavalla matkalla, joten sikäli homma alkaa olla jollakin tavalla viimeisessä kaarteessa. Lähtösuora saavutetaan ehkä sitten kun osat ovat itsellä tai no Juhalla. Aikaa rakenteluun on huhtikuu, kun toukokuun alussa olisi hyvä suorittaa pyörän käyttötesti ja sisäänajo Ahvenistolla 5.5. Toukokuussa on sitten muutama muu ratapäivä, kunnes kausi starttaa kilpailujen osalta sitten kesäkuussa Motoparkissa.

Lisätietoa kuljettajista ja tiimistä saa Kaartinenmotorsport.fi -sivustolta

Uudet jutut kaudella 2019

Muutamat asiat olen listannut itselleni tulevaa kautta kohden, joiden uskon jollain tavoin tuovan haastetta tai olevan vain sitten muuten ihan vaan uusia. Näitä ovat:
- lähteminen joukon keskeltä
- AIM laitteiston käyttö ja hyödyntäminen
- yksi kokonaan uusi rata
- uusi luokka
- uuden pyörän toiminta
- yhteinen tiimi

Varmasti lähdöistä tulee aivan erilaisia, kun lähtöpaikka ei olekaan niin edestä kuin aiemmin. Joo, olen realisti ja en ehkä tavoittele eturiviä tai tuo on itse asiassa väärin sanottu. Tavoittelen kyllä eturiviä, mutta en välttämättä sitä ainakaan joka radalla saavuta. Niin tai näin tuo on kuitenkin sellainen asia mitä olen päässäni miettinyt.

Pyörääni asennetaan ensi kaudeksi AIMin laitteisto mittaamaan eri asioita. Itse en alkuun ajatellut ottaa jousituksen tallentavia antureita, mutta ne ovat nyt kuitenkin olemassa. Noiden tuottamaa tietoa en vielä itse osaa hyödyntää, mutta luulen että kauden aikana sekin lopulta onnistuu. Tämä on kuitenkin täysin uusi elementti, jonka avulla toivon saavani parempaa kuvaa omasta tekemisestä vaikkapa tallikavereita kohtaan. Tällä saralla maailma on kuitenkin täysin uusi, joten opeteltavaa riittää.

Auto24ringin radalla en ole koskaan ennen ajanut. On tavallaan tosi kiva mennä uudelle radalle oppimaan ja ajamaan ensimmäistä kertaa. Toivon, että pääsisin tuonne eden kerran ajamaan ennen kilpailua, mutta katsotaan nyt miten aikataulujen kanssa käy. Ainakin muutaman videon perusteella rata taitaa olla murhaa toisen puolen renkaalle. No ehkäpä Kemora-efekti on täällä hieman kovempi, mutta lienee vaikuttavan toki toiselle puolelle.
Niin luokkahan on toki myös uusi. Vauhtia siis riittää niin harjoituksiin kuin kilpailuihinkin ja kirittäjiä riittää varmaan ihan myös omasta tallista. On itseasiassa todella hienoa päästä ajamaan jokaisella setillä niin, että voit oppia joltain toiselta jotain mitä hän saattaa tehdä paremmin kuin sinä! Otan tämän siis kehitysmatkana itselleni ja omaan vaiuhtiini.

Aina on pieni jännitysmomentti olemassa kun saa lähteä ajamaan radalle uudella pyörällä. Toimiiko kaikki niin kuin pitää ja minkälainen tuntuma pyörään syntyy. Sisäänajon kun joutuu kuitenkin tekemään katurenkailla ja varovasti. Onneksi malli on sama kuin vanha, mutta toki uusi on aina uusi. Positiivisena lisänä tulee nyt vaihdeavustin myös alas vaihdettaessa ja tämä helpottaa jarrutuksia merkittävästi. On jotenkin hauskaa, että nykyisin tuo avustin tuntuu olevan kaikissa uusissa pyörissä.

Viimeisenä uutena juttuna nostan esiin oman Kaartisen motorsport -tiimin. On hienoa päästä ajamaan yhdessä koko sarja samanhenkisten kavereiden kanssa. Varikolla on ensi kesänä täten aina jotenkin se oma paikka johon itse kuuluu ja tiimin kesken asioiden analysointi ja kehittäminen on varmaan helpompaa. Toivottavasti myös takapukin poisottaminen onnistuu helpommin. Toivottavasti tiimikaverit pääsevät pyörien kanssa mahdollisimman nopeasti sinuiksi ja saavuttavat asettamansa tavoitteet.

Tällaisia tunnelmia siis tällä haavaa. Kauden avaukseen tänään tasan viisi viikkoa. Itse kuvittelen, että se varmaan menee nopeaan - enkä liene väärässä!



tiistai 20. marraskuuta 2018

20. Kauden 2018 yhteenveto


Kausi on nyt saatu päätökseen myös SRRAn päättäjäisten osalta, joten on ehkä hyvä aika tehdä pieni katsaus kesän kokemuksiin. Tuloksellisesti kausi oli itselleni todella positiivinen yllätys! Ennen kautta salaa haaveilin, että voisin jossain kilpailussa päästä palkintokorokkeelle, mutta se onnistuikin paremmin kuin kuvitelmissani kuvittelin. Tonia en valitettavasti pystynyt haastamaan oikein tosissaan. Alkukaudesta olin vähän kokematon enkä osannut ”kilpailla” tosissani, koska toinen sija Botnialla ylitti jo toiveeni ja olin siihen salaa tyytyväinen. Tarkoitus kun ei kuitenkaan ollut kisata hampaat irvessä vaan nauttia tekemisestä ja pitää tavallaan hauskaa rakkaan harrastuksen parissa. Kunnia ja onneksi olkoon vaan Tonille hienosta kaudesta! Pahoittelut tällä kertaa tekstin suuresta määrästä kuviin nähden, mutta pohdinnasta ei ollut enempää tilannekuvia.

Tulokset 2018, kokonaisuudessaan: SSC-luokan 2. sija
Sponsoreina 2018: Autokoulu Lehtelä, Corsenero, Penexon ja RK-Eristys:

Botniaring SM-kisat, lauantain kilpailu: 2. sija
Botniaring SM-kisat, sunnuntain kilpailu: 2. sija

Motopark SM-kisat, lauantain kilpailu: 5. sija
Motopark SM-kisat, sunnuntain kilpailu: 3. sija

Alastaro SM-kisat, lauantain kilpailu: 1. sija
Alastaro SM-kisat, sunnuntain kilpailu: 3. sija

Motopark SM-kisat, lauantain kilpailu: 2. sija
Motopark SM-kisat, sunnuntain kilpailu: 2. sija

Alastaro Mp-Tuki, lauantain kilpailu: 3. sija


Jotkin asiat tulivat kaudesta hieman yllätyksenä ja toiset jäivät paremmin mieleen kuin toiset. Tässä oma listaukseni huomioista:

1.    Yhteishenki. Varikolla oli aina kivaa ja apua sai jos sitä tarvitsi. Tutustuin moniin uusiin kasvoihin, joita en ratapäivillä ollut nähnyt. Kilpailuissa on osittain eri porukkaa kuin ratapäivillä, joten tätä kautta oli kiva saada uusia tuttuja.
2.    Ajamisen vähyys. Kilpailujen tai niitä edeltävän perjantain aikana ei pääse mahdottomasti ajamaan vrt. ratapäivät. Tämä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole mielestäni huono asia, koska silloin kun ajetaan, niin ajetaan tavallaan kunnolla. Eli sellaiset ratapäivien puolivillaiset fiilistelysetit puuttuu.
3.    Uudet renkaat sekä edessä että takana. Näitä pääsin tänä kautena käyttämään yleensä aina aika-ajossa tai sitten lauantain kilpailussa. Suosittelen tätä myös ratapäivien kuljettajille eli vaihtakaa joskus renkaat yhtä aikaa uusiin, jos vain mahdollista. Ajamiseen saa ihan eri tuntuman, kunnon hyökkäävänä fiiliksen ja hyöty ajan paranemiseen on merkittävä. Itse en tätä ratapäivillä tehnyt, vaan normaalisti renkaat vaihdoin sitä mukaan kuin niitä oli tarve vaihtaa eli jomman kumman vuorollaan.
4.    Eturenkaan merkitys. Ratapäivillä ajellessani en tavallaan kuluttanut eturengasta niin paljon kuin kilpailuissa. Itse missasin huonon eturenkaan vuoksi yhden palkintopallisijoituksen ja opin kuluneen renkaan merkityksen kantapään kautta. Huono eturengas vaikeuttaa kääntymistä merkittävästi ja huonontaa täten kierrosaikaa.
5.    Uudet ennätykset. Omia parhaita kierrosaikojani sain parannettua keskimääräisesti reilusti yli kaksi sekuntia per rata. Tähän täytyy olla jossain määrin tyytyväinen. Kuitenkin riskitaso oli maltillinen eikä kaatoja tullut kauden aikana kuin yksi vaarattomampi ”keula alta” –kaato.
6.    Aprilia RSV4. Pyörä toimi todella hyvin koko kauden eikä ollut mitään ongelmia. Niinpä samalla merkillä on helppo jatkaa myös tulevalle kaudelle. Suosittelen!
7.    Kiitokset ystäville, kilpakumppaneille ja sponsoreille. Ilman tukijoukkoja ei pysty harrastamaan, joten kiitokset kaikille ketkä ovat olleet minua auttamassa. Toivottavasti olen osannut kiitollisuuteni teille ilmaista!


Uusi kausi – tuleeko sitä?


Kun vanhan kauden osalta on nyt hommat valmiit, niin uuden suunnittelu on jo kovassa vauhdissa. Itse asiassa todella kovassa vauhdissa. Vanha kausi ei ehtinyt edes loppua, kun sain mielenkiintoisen ehdotuksen Kaartinen Motorsportilta. Sain heiltä mahdollisuuden liittyä joukkoon mukavaan ensi kauden osalta. Itselleni tämä tuli hyvään aikaan, koska olin jo ehtinyt miettiä, että jos ensi kaudella kilpailen, niin tällöin olisi pakko olla mukana joku toinen henkilö, joka auttaisi kilpailuissa erilaisissa asioissa. Yksinään on vaikea toimia kaikissa asioissa. Älyttömänä bonuksena tarjoukseen liittyi myös mahdollinen yhteistyökuvio Aprilian maahantuojan Brandtin kanssa!

Tämä tietysti muuttaa omaa tekemistä kilpailemisen osalta ainakin kahdella tavalla merkittävästi. Luokkaa tulisi vaihtaa, koska SSC ei välttämättä tarjoa enää niin paljon tavoiteltavaa. Ensi luokan kilpailuluokkana toimii siis Superbike. Toisena seikkana on, että joudun hankkimaan sadekelin renkaat. Tai siis tarkoitin että saan mahdollisuuden lisätä ajokokemuksiani myös sateella, koska positiivisen kautta näitä juttuja edelleen haetaan! Vau miten hienoa on siis tiedossa, kun keli ei enää tule olemaan este ajamiselle.

Tällä hetkellä kauden suunnittelu on siis kovassa vauhdissa. Sain oman vanhan pyöräni myytyä ja päivitin pyörän uudempaan Apriliaan, kiitos vaan Brandtille. Tällä kertaa kyseessä on aivan täysiverinen RF versio. Eli taas ollaan tilaamassa katteita, ketjuja, rattaita, renkaita ja muita tuotteita, joita uuden pyörän varustaminen vaatii. Pyörän varustelemisen suunnittelusta iso kiitos Kaartisen tiimille ja tietenkin Juhalle, joka on auttanut minua merkittävästä pyörän teknisissä asioissa. Tästä uudesta kuviosta enemmän ja tarkemmin sitten myöhemmin, kun tiedän että jatkanko tätä kirjoittamista tässä oman henkilökuvan muodossa vai jotenkin muuten. Kaikille lukijoille kiitos mielenkiinnosta ja kertokaa joskus palautetta näistä kirjoituksista. Olisi kiva kuulla kannattaako tätä jatkaa ja onko tästä ollut jollekin iloa.

Suunnittelin muuten kuriositeettinä yhtenä tavoitteena ensi kauden osalta tavoiteajat per rata. Olen kahtena aiempana kautena omat tavoitteeni saavuttanut, joten onko asetanta ollut hieman liian lepsua ja pelko epäonnistumisesta liian suuri liian vaatimattomien tavoitteiden kautta vai onko oma kehittyminen yllättänyt minutkin. No, niin tai näin, niin nyt on ainakin sitten sellaiset tavoitteet edessä, joiden saavuttamiseksi saakin sitten tehdä kunnolla töitä. Onneksi oman tallin osalta vetoapua varmasti saa Akin ja Tomin osalta tarpeeksi. Mutta jos tavoitteet saavutan, niin sitten olen ajanut omasta mielestäni kyllä aika kovaa...

Vastaus siis otsikon kysymykseen – tottakai tulee! Tällä kertaa taas jollain määrin erilaisena kuin viime kausi. Mukana mahtavat ihmiset ja oma talli, jossa saan olla mukana. Miten hienoa on elää ja tehdä sitä mitä haluaa. Kiitos kaikille jo etukäteen. Tästä tulee mahtavaa!