20. Kauden 2018 yhteenveto

Kausi on nyt saatu päätökseen myös SRRAn päättäjäisten osalta, joten on ehkä hyvä aika tehdä pieni katsaus kesän kokemuksiin. Tuloksellisesti kausi oli itselleni todella positiivinen yllätys! Ennen kautta salaa haaveilin, että voisin jossain kilpailussa päästä palkintokorokkeelle, mutta se onnistuikin paremmin kuin kuvitelmissani kuvittelin. Tonia en valitettavasti pystynyt haastamaan oikein tosissaan. Alkukaudesta olin vähän kokematon enkä osannut ”kilpailla” tosissani, koska toinen sija Botnialla ylitti jo toiveeni ja olin siihen salaa tyytyväinen. Tarkoitus kun ei kuitenkaan ollut kisata hampaat irvessä vaan nauttia tekemisestä ja pitää tavallaan hauskaa rakkaan harrastuksen parissa. Kunnia ja onneksi olkoon vaan Tonille hienosta kaudesta! Pahoittelut tällä kertaa tekstin suuresta määrästä kuviin nähden, mutta pohdinnasta ei ollut enempää tilannekuvia.

Tulokset 2018, kokonaisuudessaan: SSC-luokan 2. sija

Sponsoreina 2018: Autokoulu Lehtelä, Corsenero, Penexon ja RK-Eristys:

Botniaring SM-kisat, lauantain kilpailu: 2. sija

Botniaring SM-kisat, sunnuntain kilpailu: 2. sija

Motopark SM-kisat, lauantain kilpailu: 5. sija

Motopark SM-kisat, sunnuntain kilpailu: 3. sija

Alastaro SM-kisat, lauantain kilpailu: 1. sija

Alastaro SM-kisat, sunnuntain kilpailu: 3. sija

Motopark SM-kisat, lauantain kilpailu: 2. sija

Motopark SM-kisat, sunnuntain kilpailu: 2. sija

Alastaro Mp-Tuki, lauantain kilpailu: 3. sija

Jotkin asiat tulivat kaudesta hieman yllätyksenä ja toiset jäivät paremmin mieleen kuin toiset. Tässä oma listaukseni huomioista:

1.    Yhteishenki. Varikolla oli aina kivaa ja apua sai jos sitä tarvitsi. Tutustuin moniin uusiin kasvoihin, joita en ratapäivillä ollut nähnyt. Kilpailuissa on osittain eri porukkaa kuin ratapäivillä, joten tätä kautta oli kiva saada uusia tuttuja.

2.    Ajamisen vähyys. Kilpailujen tai niitä edeltävän perjantain aikana ei pääse mahdottomasti ajamaan vrt. ratapäivät. Tämä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole mielestäni huono asia, koska silloin kun ajetaan, niin ajetaan tavallaan kunnolla. Eli sellaiset ratapäivien puolivillaiset fiilistelysetit puuttuu.

3.    Uudet renkaat sekä edessä että takana. Näitä pääsin tänä kautena käyttämään yleensä aina aika-ajossa tai sitten lauantain kilpailussa. Suosittelen tätä myös ratapäivien kuljettajille eli vaihtakaa joskus renkaat yhtä aikaa uusiin, jos vain mahdollista. Ajamiseen saa ihan eri tuntuman, kunnon hyökkäävänä fiiliksen ja hyöty ajan paranemiseen on merkittävä. Itse en tätä ratapäivillä tehnyt, vaan normaalisti renkaat vaihdoin sitä mukaan kuin niitä oli tarve vaihtaa eli jomman kumman vuorollaan.

4.    Eturenkaan merkitys. Ratapäivillä ajellessani en tavallaan kuluttanut eturengasta niin paljon kuin kilpailuissa. Itse missasin huonon eturenkaan vuoksi yhden palkintopallisijoituksen ja opin kuluneen renkaan merkityksen kantapään kautta. Huono eturengas vaikeuttaa kääntymistä merkittävästi ja huonontaa täten kierrosaikaa.

5.    Uudet ennätykset. Omia parhaita kierrosaikojani sain parannettua keskimääräisesti reilusti yli kaksi sekuntia per rata. Tähän täytyy olla jossain määrin tyytyväinen. Kuitenkin riskitaso oli maltillinen eikä kaatoja tullut kauden aikana kuin yksi vaarattomampi ”keula alta” –kaato.

6.    Aprilia RSV4. Pyörä toimi todella hyvin koko kauden eikä ollut mitään ongelmia. Niinpä samalla merkillä on helppo jatkaa myös tulevalle kaudelle. Suosittelen!

7.    Kiitokset ystäville, kilpakumppaneille ja sponsoreille. Ilman tukijoukkoja ei pysty harrastamaan, joten kiitokset kaikille ketkä ovat olleet minua auttamassa. Toivottavasti olen osannut kiitollisuuteni teille ilmaista!

Uusi kausi – tuleeko sitä?

Kun vanhan kauden osalta on nyt hommat valmiit, niin uuden suunnittelu on jo kovassa vauhdissa. Itse asiassa todella kovassa vauhdissa. Vanha kausi ei ehtinyt edes loppua, kun sain mielenkiintoisen ehdotuksen Kaartinen Motorsportilta. Sain heiltä mahdollisuuden liittyä joukkoon mukavaan ensi kauden osalta. Itselleni tämä tuli hyvään aikaan, koska olin jo ehtinyt miettiä, että jos ensi kaudella kilpailen, niin tällöin olisi pakko olla mukana joku toinen henkilö, joka auttaisi kilpailuissa erilaisissa asioissa. Yksinään on vaikea toimia kaikissa asioissa. Älyttömänä bonuksena tarjoukseen liittyi myös mahdollinen yhteistyökuvio Aprilian maahantuojan Brandtin kanssa!

Tämä tietysti muuttaa omaa tekemistä kilpailemisen osalta ainakin kahdella tavalla merkittävästi. Luokkaa tulisi vaihtaa, koska SSC ei välttämättä tarjoa enää niin paljon tavoiteltavaa. Ensi luokan kilpailuluokkana toimii siis Superbike. Toisena seikkana on, että joudun hankkimaan sadekelin renkaat. Tai siis tarkoitin että saan mahdollisuuden lisätä ajokokemuksiani myös sateella, koska positiivisen kautta näitä juttuja edelleen haetaan! Vau miten hienoa on siis tiedossa, kun keli ei enää tule olemaan este ajamiselle.

Tällä hetkellä kauden suunnittelu on siis kovassa vauhdissa. Sain oman vanhan pyöräni myytyä ja päivitin pyörän uudempaan Apriliaan, kiitos vaan Brandtille. Tällä kertaa kyseessä on aivan täysiverinen RF versio. Eli taas ollaan tilaamassa katteita, ketjuja, rattaita, renkaita ja muita tuotteita, joita uuden pyörän varustaminen vaatii. Pyörän varustelemisen suunnittelusta iso kiitos Kaartisen tiimille ja tietenkin Juhalle, joka on auttanut minua merkittävästä pyörän teknisissä asioissa. Tästä uudesta kuviosta enemmän ja tarkemmin sitten myöhemmin, kun tiedän että jatkanko tätä kirjoittamista tässä oman henkilökuvan muodossa vai jotenkin muuten. Kaikille lukijoille kiitos mielenkiinnosta ja kertokaa joskus palautetta näistä kirjoituksista. Olisi kiva kuulla kannattaako tätä jatkaa ja onko tästä ollut jollekin iloa.

Suunnittelin muuten kuriositeettinä yhtenä tavoitteena ensi kauden osalta tavoiteajat per rata. Olen kahtena aiempana kautena omat tavoitteeni saavuttanut, joten onko asetanta ollut hieman liian lepsua ja pelko epäonnistumisesta liian suuri liian vaatimattomien tavoitteiden kautta vai onko oma kehittyminen yllättänyt minutkin. No, niin tai näin, niin nyt on ainakin sitten sellaiset tavoitteet edessä, joiden saavuttamiseksi saakin sitten tehdä kunnolla töitä. Onneksi oman tallin osalta vetoapua varmasti saa Akin ja Tomin osalta tarpeeksi. Mutta jos tavoitteet saavutan, niin sitten olen ajanut omasta mielestäni kyllä aika kovaa...

Vastaus siis otsikon kysymykseen – tottakai tulee! Tällä kertaa taas jollain määrin erilaisena kuin viime kausi. Mukana mahtavat ihmiset ja oma talli, jossa saan olla mukana. Miten hienoa on elää ja tehdä sitä mitä haluaa. Kiitos kaikille jo etukäteen. Tästä tulee mahtavaa!

19. Kauden viimeinen SSC-osakilpailu Alastarolla 8.-9.9.

Tätä kirjoittaessa täytyy jo ehkä pikkuhiljaa myöntää, että alkaa olla takki tyhjä kesän jäljiltä. Lähinnä sen huomaa siitä, että tällainen viimeisen kisan dokumentointi tuntuu haastavalta eikä tekstiä ehkä synny enää niin innostuneena kuin aiempiin tarinoihin. Kauden viimeinen kisa järjestettiin Alastarossa MP-Tuen toimesta. Lauantaina oli suunnitelmassa 10 kierroksen ja sunnuntaina 20 kierroksen kilpailut. Odotin mielenkiinnolla varsinkin tuota jälkimmäistä kilpailua, jonka kilpakumppaneita pahempana vastuksena ajattelin etukäteen olevan tuo kilpailun kesto. Miten fysiikka riittäisi?

Otin kilpailuun mukaan Ducatin, koska halusin säästää Apriliaa jo seuraavaan kauteen. En ollut ajanut Ducatilla sitten kesäkuun ja pitäähän silläkin välillä päästä ajamaan. Pistetilanne oli myös aika selkeä sekä ylös- että alaspäin, joten siltä puolelta ei ollut paineita.. Eli aika-ajoihin siis ”oudolla” pyörällä. Tällä kertaa en vaihtanut aika-ajoihin uusia renkaita vaan ajoin vanhoilla. Aika-ajo sujui hyvin eikä radalla ollut mitään ruuhkaa, joten sain ajettua niin hyvän ajan kuin tuon päivän suorituksella oli mahdollista. Kello pysähtyi aikaan 1:22,917 ja sillä pääsi neljänteen ruutuun!

Kuvista kiitokset Track Punk Racingille.

Lauantain kilpailu 10 kierrosta

Kilpailuun lähtö oli tällä kertaa poikkeuksellinen edellisiin nähden sen vuoksi, että kyseessä oli normaali ratapäivä eikä muita lähtöjä ajettaisi samana päivänä kuten aiempina kisaviikonloppuina. Kilpailuun sain Juhan avustuksella taakse uuden renkaan, mutta eturengasta ei vaihdettu. Ducatissa on jonkun mielestä hieman raskas kytkin. Itseäni tuo ominaisuus ei haittaa, mutta nestekytkin on lähdössä hieman haukkaava ja sitä en osaa hallita mitenkään mallikkaasti. Ekassa mutkassa sijoitus oli siis jotain aivan muuta kuin lähtöruudun neljäs sija!

Kuitenkin saavuttaessa ensimmäisen kerran maaliviivalle olin omalla paikallani neljäntenä eli ei hätää. Normaalisti kirjoittaisin tähän tarkemman selostuksen ohitustapahtumista, mutta jostain syystä kameratallennus piti sisällään vain ryhmittäytymiskierroksen eikä muuta ja kun muisti saattaa tehdä pieniä tepposia todellisuutta käsitellessä niin en tässä lähde arvailemaan yksityiskohtaisesti kisan tapahtumia.. Oman hataran muistini mukaan ohitukset tapahtuivat kuitenkin kolmosmutkassa, Lemminkäisessä ja kahvilassa. Seuraavan kierroksen aikana kilpailun ja koko kesän viimeisen ohituksen tein Lemminkäisen jarrussa. Tämän jälkeen ajoinkin omaa ajoa saavuttamatta edessä ajavaa ja takaa ei tullut uhkaa, joten kisan loppu oli jopa jollain tapaa hieman tylsä. Kiitokset Juha T. näyttötaulun näyttämisestä.

Positiivista oli kuitenkin oma kilpailun paras kierrosaika 1:22,266. Ei huonosti pienellä Panigalella! Ennen kilpailua ajattelin, että 1:22,4 olisi mahdollinen uudella renkaalla, mutta se menikin hieman paremmin. Hyvä minä!

Sunnuntain kilpailu, 20 kierrosta

Kuten nokkelimmat edellisestä tekstistä osasivat nerokkaasti päätellä, niin tätä kilpailua en päässyt ajamaan voimakkaan ukkoskuuron sateen ja saderenkaiden puutteen vuoksi. Jälkimmäinen on ollut oma valintani, joten sen puolesta ei voi valittaa. Harmitus oli kuitenkin yllättävän suuri, kun kausi sai tällaisen päätöksen. Todellisuudessa koko kesä meni kuitenkin älyttömän hyvin ja tämä olikin ainoa kilpailu, jonka aikana satoi tai rata oli märkä. Uskomatonta tuuria.

Täytyy jossain vaiheessa vielä kirjoittaa koko kauden yhteenveto, mutta siihen myöhemmin. Uusi kausikin siintää jo jonkinlaisena mielessä. Molemmat pyörät on pesty ja toiseen öljyt vaihdettu. Tästäkö se taas lähtee? No, palataan siihen myöhemmin, mutta ehkä tässä vaiheessa kuitenkin kiitokset vielä kaikille sponsoreille, kavereille ja tämän kesän mahdollistaneille ihmisille lapsenvahdeista renkaanvaihtajiin. Kaikki olette olleet tärkeitä tämän kesän toteutuksessa! Ja niille ratailijoille ketkä miettivät kilpailemista, niin nyt pienet pihistelyt rahan suhteen ja ensi kaudella viivalle. Kannattaa koittaa. Ainakin sitten voi sanoa, että on kokeillut.

18. FINNISH SUPERBIKE 2018, Road Racing SM 5. Osakilpailu, Motopark

Edessä oli viimeinen SM-kisojen yhteydessä ajettava kilpailuviikonloppu samalla konstillaatiolla kuin aiemmatkin kisaviikonloput. Tämän jälkeen olisi vielä tiedossa kauden päättävä MP-Tuen järjestämä Alastaron viikonloppu syyskuun puolella. Säätiedot näyttivät hieman epävakaiselta ja sadetta oli jossain kohtaa varmasti tulossa. Kysymys olikin lähinnä siitä, että haittaisiko sade ajoja vai ehtisikö rata kuivumaan ennen päivän viimeisenä ajettavia omia lähtöjä.

Pistetilanne näytti omalta osalta aika stabiililta. Eteen oli liikaa matkaa ja taaksekin oli jonkinlainen etumatka. Itselläni kuin ei ole sadekelin renkaita, niin huolena oli mahdollinen sadekisa ja sitä kautta automaattinen nollapistesaalis. Tämä olisi saattanut vielä keikauttaa asetelmia jonkin verran omalta kantiltani huonompaan suuntaan, mutta onneksi niin ei käynyt. Kisat päästiin ajamaan kuivalla kelillä. Ainoastaan sunnuntain Warm Up jäi ajamatta sateen vuoksi.

Edelliseltä viikonlopulta oli tuliaisina uusi kilpailija Toni, joka kertoi osallistuvansa Motoparkin kilpailuun. Otimmekin viereiset telttapaikat ja ajaisimme siis samassa sarjassa. Toivottavasti vinkeistäni ja vertaistuesta oli Tonille hyötyä. Ainakin itse koin Botnialla Ilen vertaistuesta paljon apua valmistautumisissa ja aikataulun hahmottamisessa kilpailupäivän aikana. Kello ainakin tykkäsi Tonin ajosta ja hyvältähän se näytti muutenkin itse radaltakin monitoroituna. Onnittelu Tonille hyvistä suorituksista, pokaalista ja omasta uudesta ennätyksestä!


Kuvista kiitos Jenni Karilalle ja Timo Holländerille!

Perjantain harjoitukset 3x20 min

Perjantain harjoituksia lähdin ajamaan käytetyillä renkailla. Takana oli edelliseltä kisaviikonlopulta ja yhdeltä ratapäivältä ajettu Dunlopin MS2 ja edessä Pirellin Superbike SC1. Ajoin perjantaina kolme settiä ja paras aika taisi olla 1:31,5 eli melkein sama kuin oma ennätykseni Motoparkin radalla. Renkaat olivat kuluneet, mutta eivät aiheuttaneet mitään odottamatonta pidon tai tuntuman osalta. Harjoitukset kuitenkin vahvistivat omaa tunnetta siitä, että kaikki on suht' kohdallaan ja kunhan saisin vain tuoreet renkaat alle, niin oma tavoite tälle kaudelle eli 1:30,9 alitetaan varmasti aika-ajossa tai kilpailussa. 

Lauantain aika-ajo

Lauantaina oli taas normaaliin tyylin ensiksi aika-ajot. Itse osaan omasta mielestäni suhtautua aika-ajoihin hyvällä latauksella. Mikä on sen parempaa kuin lähteä ajamaan lentävällä lähdöllä, tehdä oma parhaansa ja joku mittaa luotettavasti oman suorituksen ja laittaa sen tulosliuskaan, jee! Ajoin siis ajot lähes paineitta ja mitäpä näistä nyt paineita ottamaan. Näytettävää tai jotain todistettavaa kun ei kuitenkaan ole kenellekään. Alla oli tuoreet renkaat, kiitos vain Toni T. vaihdosta, tällä kertaa molemmat olivat Pirellin Superbiket ja SC1:t. 

Mikään ei ole kyllä niin hyvä fiilis kuin se että pääsee radalle ihan uusilla renkailla ja fyysisesti tuoreessa kunnossa. Luulen, että lähes aina saisi luultavimmin ajettua oman uuden enkan, jos vaan vastaavaa saisi tehdä useammin. Toki edellinen olisi pidemmän päälle melkoinen paradoksi. Aika-ajossa pito oli loistava ja pääsin ajamaan hyvässä raossa, niin että sain tehtyä kaksi hyvää kierrosta. Tiesin heti aika-ajon aikana, että ajoin omat nopeimmat kierrokseni ikinä Motoparkissa. Viimeiset kaksi kierrosta ajoin vain, jotta pääsisin tekemään harjoitusstartin aika-ajon loputtua. Harjoitusstartissa luotin Aprilian tarjoamaan Launch Controllingiin ja asetukseen 2. Tällä asetuksella ottaisin myös lähdöt.


Aika-ajon tuloksena oli oma ennätys 1:29,9 ja toiseksi paras kierros oli muistaakseni 1:30,1. Wuhuu, alle 1:30! Raja on vihdoin rikottu. Nyt kehtaa kertoa oman ennätyksen, kun on sentään samalla kymmenyksellä nopeimpien kanssa. Ai niin, tuloksena oli hivenen yllättäen paalupaikka. Tämä lupasi hyvää ehkä hivenen huonon starttaavan maineeni kaveriksi tulevaan kilpailuun. Ei jäisi niin montaa paikkaa heti kirittäväksi. Edellinen ei tarkoita, että ottaisin huonon lähdön tahallani, mutta itse koen sen aika haastavaksi ja omassa ajossa selkeäksi parannuskohteeksi. Tähänkään ei ole muuta parannuskeinoa kuin harjoittelu, joka starttien osalta on minulla ollut todella vähäistä tai ehkä pikemminkin olematonta.

Lauantain  kilpailu, 10 kierrosta

Aika-ajosta jäi hyvä fiilis oman uuden ennätyksen myötä sekä siksi, että osasin niin hyvin tuntea oman suorituskykyni käytetyillä renkailla ja sen miten hyvin saisin ajettua kun saisin vain uudet renkaat alle. Näillä fiiliksillä lähdettiin siis viivalle. Oma lähtömme olisi päivän viimeinen, joten edessä oli viiden tunnin odotus, joka piteni vielä suunnitellusta toisessa lähdössä tapahtuneiden valitettavien tapahtumien johdosta.

Startissa jäin ekaan mutkaan mentäessä hieman pussiin ja olin mutkassa neljäntenä. Voi kettu, taas joutuu kirimään! No pitää vaan ajaa kovempaa. Ekat kierrokset ajelin neljäntenä seuraten toisen ja kolmannen välistä kamppailua, josta arvelin minulle siunaantuvan vielä mahdollisuuden ohittaa ainakin toinen tai jopa molemmat samalla kertaa! Kierrosten edetessä edessä tapahtuikin yritystä ja liikehdintää. Lopulta kolmantena olevalle tapahtui ylämäkeen mentäessä virhe ajolinjassa, jonka seurauksena sain paremman vauhdin ennen shikaania ja menin jarrussa ohi. Tämän jälkeen tähtäimessä oli tietenkin toinen sija.

Oma ajo maistui hyvältä, mutta selkeästi tässä kisassa mentiin enemmän lähellä omaa limiittiä kuin ehkä kertaakaan aiemmin tällä kaudella. Se näkyi pyörän elämisenä ja takapyörän luistoina. Muutamia tilanteita edellisistä aiheutui, mutta ei kuitenkaan tavallaan mitään yllättävää. En ehtinyt kalibroimaan takarangasta muuttuneiden mittojen vuoksi (Dunlop vs. Pirelli), mutta en osaa arvioida oliko sillä itse ajoon elektroniikan tai jonkun muun suhteen mitään vaikutusta. Keuliminen oli edelleen voimakasta ja toi ajoon tiettyä luonnetta ja haastetta. 

Takaisin kilpailuun eli edessä oli siis vielä kaksi pyörää, joista ainakin toisen aioin ohittaa. Ensimmäinen kuin alkoi jo hävitä näköpiiristä meidän keskinäisen kilvanajon siivittämänä. Ohituspaikka siunaantuikin samaan shikaaniin kuin edellinenkin. Tällä kertaan tein ohituksen kuitenkin ulkokautta, koska siellä oli enemmän tilaa. Jarrutin vaan mahdollisimman myöhään ja sitten tiukka leikkaus sisälle, kaasu auki ja eikun karkuun! Hei täältäkin pääsee! 

Tämän jälkeen lähdin ajamaan omaa kovaa ja kierrosajat olivatkin matalia kolmekymppisiä. Minulla oli tällä kertaa ensimmäistä kertaa apuna näyttötaulujen näyttäjä ja ajanottaja, joiden ansioista uskallan väittää, että sain ajettua kakkostilani. Jäin nimittäin toiseksi viimeisellä kierroksella kierroksella ohitettavan taakse ylämäkeen lähtevässä oikeassa ja ajattelin tekeväni ohituksen ulkokautta avauksessa, mutta jouduinkin muuttamaan ajolinjaani kesken mutkan sisälle ja hukkasin tässä merkittävästi aikaa. Tullessani näyttötaulun kohdalle huomasin, että etumatkani oli hukattu eli nyt kaikki peliin. Viimeinen kierros olisi ajettava niin kovaa, etten antaisi missään kohtaa mahdollisuutta ohitukseen ja varsinkin suorat olisi ajettava kovempaa kuin oikeasti uskaltaisin. Väsymys tuntui kuitenkin aika pahasti käsissä ja ajattelin että mitähän tästä vielä tulee?

No siitä tuli koko kilpailun nopein kierros 1:29,785 ja takana tulija hävisi minulle 0,471 sekuntia ja hänen perässään neljänneksi tullut hävisi hänelle 0,301 sekuntia. Ajoimme kaikki omat nopeimmat kierroksemme vikalla kierroksella ja kaikki pääsivät alle 1:30:n. Aika hurjaa! En tiedä olisinko tätä atakkia osannut tehdä ilman taulun tietoa tai ainakaan niin tietoisesti kuin nyt. Kiitokset vaan Komujärville ja isosti!!!

Oma sijoitus maalissa oli siis toinen. Voittajalle reilut onnittelut! Tällä kertaa ei ollut saumaa ykköseksi, mutta kivaa oli. Olin tyytyväinen uuteen enkkaan ja kilpailun, omasta mielestäni hyvään, tasoon. Katsojillakin oli kuulemma ollut viihdyttävä tuokio meidän kilpailun parissa. Omaa mieltä lämmitti kommentti hienosta sladista, jonka olin kuulemma tehnyt ylämäen kiihdytyksessä, wau.

Sunnuntain kilpailu, 10 kierrosta

Sunnuntain starttiruutu oli lauantain parhaan kierroksen perusteella ensimmäinen. Tästä olisi hyvä lähteä liikkeelle. Fiilis oli lauantailta vapautunut ja paineeton. Koko aamun satoi vettä puoleen päivään asti. Sääennuste kuitenkin näytti, että ilma selkenisi ja meidän ajo ajettaisiin kuivalla. Näin kävikin ja tämäkin kilpailu ajettiin kuivalla kuten kaikki muutkin tämän vuoden kilpailut tähän mennessä. Vitsi mikä tuuri on käynyt ilmojen suhteen!

Lähdön hetki tuli ja otin tällä kertaa hyvän lähdön. Kyllä luit oikein, hyvän lähdön. Olin ekassa mutkassa toisena, mutta johtaja oli ottanut pienoisen varaslähdön eli startti meni siis hyvin. En tiedä vaikuttiko tähän Ileltä saamani leikkimielinen uhkaus luunapista korvalliselle, jos munisin lähdön vai aloinko viimein oppimaan? Pari kierrosta ajettiin samassa järjestyksessä kunnes tein vaihtovirheen alalenkillä, kun pesään jäi vitonen nelosen sijaan. Tämän vuoksi jouduin tekemään ylimääräisen vaihdon ja luonnollisesti tämä kostautui paikan menetyksellä. Ihanan pienestä on sijoituksen vaihtuminen kiinni.

Heti seuraavalla kierroksella tein shikaanin ulostulossa ajovirheen ja jouduin nostamaan avauksessa kaasulta etten olisi ajanut leveäksi. Tämäkin virhe näkyi sijoituksessa miinus ykkösenä. No ei muuta kuin ajatukset kasaan ja jahtaamaan! Rasitus alkoi tuntua jäsenissä ja teki ajosta hivenen kankeaa. Tämä oli sama kuitenkin kaikille ja sainkin taas kolmatta sijaa kiinni mukavasti eli kyllä ne toisetkin väsyy. Lopulta ohituspaikka aukeni tornin mutkan avauksessa, jossa edellä ajanut katsoi taakse ja minä kiitin tästä ajamalla ensimmäiseen mutkaan mennessä rinnalle enkä katsonut taakseni. Sitten vain jarrutin niin myöhään ja kovaa kuin uskalsin.

Lopun kisaa jahtasin toista sijaa tavallaan turhaan, koska varaslähdöstä oli määrätty aikasakko toisena olevalle. Takana ei ollut enää uhkaa, joten positio oli siis turvallinen. Yritin kuitenkin saada vielä ohitusta aikaan, mutta edellä ajavani kuljettaja ajoi sellaista linjaa ettei ohituspaikkaa oikein helpolla siunaantunut. Lopulta en halunnut tehdä mitään hölmöä liikettä, joka olisi vaarantanut molempien kilpailun. Lisäksi shikaanin jarruun en väsymyksen vuoksi enää saanut sellaista lähtöä, että ohituksessa olisi ollut järkeä. Muutaman ajatus ohituksista yllättävissä paikoissa tuli mieleeni kesken ajon, mutta en niitä tavallaan uskaltanut väsyneen lähteä yrittämään. Tämä oli varmaan ihan järkevä päätös kaikkien kannalta.

Tuloksena siis sunnuntain kilpailustakin toinen sija. Hyvin meni ja kesäkuun sijat 5. ja 3. oli tavallaan nyt saatu kuitattua, kun nyt ajoin kisat Aprilialla enkä Ducatilla kuten viimeksi. Olin tyytyväinen viikonloppuun ja omiin suorituksiini Motoparkissa. Parannettavaa jäi kuitenkin omaan ajoasentoon ja tiettyjen kohtien ajamiseen, joista seuraavassa hieman enemmän. Sunnuntaina myös pyörä eli aika paljon ja oli osittain todella levoton kiihdytyksissä. Edellinen ja kuluneemmat renkaat tekivät ajosta aika mielenkiintoista ja haastavaa.


Loppuun vielä haluan lausua kiitokset järjestävälle taholle, sponsoreille, ystäville, kilpakumppaneille ja radalla olleille auttajille. Te olette kaikki tärkeitä ja ilman teitä ei tätä voitaisi harrastaa. Ehkä ensi vuonna olisi hyvä, jos mukana olisi joku auttava käsipari ja joku muu kuin avokärry. Yksin tekemisessä on oma viehätyksensä, mutta rajat alkavat tulla tekemisessä aika lailla vastaan.

Mitä jäi parannettavaa kierrosajan suhteen?

Heti kun katsoo omat videonsa läpi ja nopeuskäyrät, niin huomaa missä homma ei mennyt ihan putkeen. Parannettavaa jäi siis aika paljon ja tällä kertaa haasteet olivat: 

1. Bussipysäkin läpiajo (nopeus ei voi laskea niin paljon kuin nyt) 

2. Edellisen huippunopeus ja jarru (259 km/h ei riitä vaan pitää ajaa pidemmälle ja jarruttaa myöhemmin. Kertaakaan ei tullut tunnetta, että nyt ei enää käänny eli tässä oli liikaa varmuusmarginaalia!) 

3. Takalenkin ylämäen mutkiin meno ja läpiajo lujempaa (tämä onnistui ainakin yhden kerran, joten miksei onnistuisi joka kerta)

4. Ylämäkeen lähtevän oikean mutkan kiihdytys (en saanut kaasua kunnolla auki kun pyörä keuli niin paljon. Tämä rajoitti nopeutta ja heikensi ohitusmahdollisuuksia shikaanin jarruun)

5. Shikaani läpiajo (tämä vaatii vain lisää harjoitusta eli pidemmälle kaasu auki, jarrulla kanttariin ja aikaisempi kaasun avaus)

6. yleisesti pienillä suorilla kaasun täysi avaaminen (tällä saa kierrosaikaa tasaisesti alas monesta eri paikkaa. Aika vanha vitsi!) 

Motoparkin kokemukset 

Plussaa:
-        oman suorituskyvyn arviointi
-        oma kierrosennätys ja tavoitteen saavuttaminen

Miinusta:
-        perjantain harjoitusten lisähinta ja sähkömaksu (kesäkuussa näitä ei ollut)
-        kädet tuntuivat perjantain jälkeen todella väsyneiltä, mutta palautuivat lauantaille
-       ajoasentoa pitää vielä harjoitella

17. FINNISH SUPERBIKE 2018, Road Racing SM 4. Osakilpailu, Alastaro

Ennen tuloa Alastaroon fiilikset olivat osittain huonot, kun Kemoran kilpailua ei päästy ajamaan lainkaan. Omalta osaltani olin päässyt siellä harjoituksissa jo jonkinlaiseen vauhtiin ja olin jokseenkin varma, että kilpailussa olisin päässyt ajoissa alle 1:12. Nyt siis ennätykseksi jäi Kemorassa tuo 12-alkuinen. Ehkä sitten ensi kesänä, kai?

Alastaron rata ei ole minulle ikinä ollut mikään varsinainen suosikki, vaikka olen siellä eniten ratakierroksia ajanutkin. Nyt minua itseäni jännitti jonkin verran se, että ketä kilpailuun oikeasti tulee, koska olin kuullut huhuja ja lukenut palstojen sivuilta, että mukana olisivat myös varsinaiset Alastaron spesialistit. Oma aikani ei kuitenkaan ole Alastarossa ollut mitenkään räjähtävän nopea ja tähän peilaten spesialistithan söisivät minut aamupalaksi ja sylkäisivät vaan katteet hampaiden välistä. 

Perjantain harjoitukset 4x15 min

Kilpailemisesta oli siis aika pitkä tauko ennen Alastaron koitosta. Perjantain keli oli todella lämmin ja välillä kuumalla ajaessa tuli mieleen, et joskus keli voi olla jopa liian kuuma. Alastaroa varten olin varustautunut ensimmäistä kertaa Dunlopeilla, koska toukokuussa Alastarossa viimeksi ollessani minulla oli ongelmia saada SC1-seos kestämään repeilemättä. Suunnitelma oli harjoitella perjantaina seoksella MS4 ja sitten lauantain aika-ajoon ja kilpailuun vaihtaa alle MS2. Onnekseni renkaan leveydet olivat 205, joten ainakin renkaat olisivat uusinta uutta, kai (en ole niin perehtynyt Dunlopin saloihin)?

Harjoituksissa ajettiin perjantaina yhteensä siis  neljä settiä ja niissä renkaat kestivät loistavasti. Edessä mulla oli kulunut Pirellin Superbike SC1, jossa ei kuitenkaan sinänsä ollut haasteita, mutta luonnollisesti pyöreyden puute haittasi kääntymistä. Ja nyt joku miettii, et miten niin muka haittasi kääntymistä?, niin niin siinä vaan käy. Merkkeihin asti etusta en saa kulutettua, mutta muoto kuluu pois kierrosten myötä ja kääntymisestä tulee työlästä ja loppujen lopuksi sillä on vaikutusta myös kelloon.

Harjoitusten vikalla setillä vikoilla kierroksilla ajoin elämäni nopeimman Alastaron ajan. Aika oli karvan päälle 1:24. Harjoituksissa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä. Toiminta oli perus vaihteiden löytämistä ja tuntuman hakemista. Jonkun verran MS4 tuntui alkuun liukkaalta, mutta tämän tietäen aloin avaamaan pystymmässä eikä asiassa sen jälkeen ollut mitään huomautettavaa. Rengas on kuitenkin jonkin verran pidoltaan "kovempi" kuin pehmeämpi seos, mutta treeniin vallan hyvä.

Lauantain aika-ajo

Aika-ajoon alle siis uudet renkaat: edessä Superbike SC1 ja takana MS2 (60/205). Etukäteen aika-ajossa jännitti suuri osallistujamäärä ja sen aiheuttama haaste puhtaiden kierrosten osalta. Aika-ajon suorittamiseen oli kuitenkin aikaa annettu vain 15 minuuttia. Aika-ajosta en sinänsä muista mitään erityistä. Alkuun oli ruuhkaa ja jouduin hakemaan vauhtia varikolta. Sen jälkeen pääsin ajamaan ehkä kaksi kierrosta ilman muita ja sitten oli taas ruuhkaa. Jossain loppuvaiheessa radalla oli taas enemmän tilaa. Pito oli hyvä koko setin. Sen muistan, että mitään mieletöntä ahaa elämystä jostain kierroksesta en saanut ja naama venähtikin jonkin verran kun varikolle tullessani kohtasin Roopen katseen ja hän kertoi, että olin ajanut paalulle! Mitä ihmettä! Entäs ne Alastaron-erikoisosaajat? Tuloksena siis uran ensimmäinen paalupaikka ajalla 1:22,6. Wau, taas jotain uutta!

Aika-ajon jälkeen seurasi järkyttävän pitkä odotus itse kilpailuun. En tiedä mitä järjestäjät olivat miettineet laittaessaan SSC-luokan kilpailun päivän viimeiseksi kaikkien muiden luokkien jälkeen ajettavaksi? Juuri kukaan ei jäisi seuraamaan meidän kilpailuja ja kaikki pakkaisivat tavarat sunnuntaina ja lähtisivät kotiin ennen kuin me oltaisiin edes lähdetty viivalta. Iso kiitos siis niille ketkä jäitte katsomaan meidänkin kilpailua lauantaina tai sunnuntaina.

Lauantain kilpailu, 3+7 kierrosta

Kilpailun startti tapahtuisi siis paalulta. Aika kovat paineet, kun miettii että lähtöni eivät ole koko kautena olleet mitään rakettilähtöjä. Lähtön ajattelin suorittaa ns. liikennevalolähtönä, kun harjoitus aika-ajojen jälkeen Aprilian lähtöavustimella päättyi kaameeseen keulan nostoon ja kaasun sulkemiseen. Toisaalta kun lähtee paalulta, niin ei kuitenkaan voi hävitä järkyttävän montaa sijoitusta ennen ekaa mutkaa. Näillä mietteillä lähdin siis lähtöruudukkoon.

Ennen lähtöä tapahtui radan totaalinen kastuminen ja kuljettajat alkoivat pohtia rengasvalintaa. Itselläni tämä ei aiheuttanut paineita, kun en omista muita kuin kuivan kelin renkaita. Itselläni olivat siis slicksit alla. Juuri ennen lähtöä varilkolta portille taivaalta piskotteli sadetta. Totesin Juhalle, että jos olis normaali ratapäivä, niin ei kyllä mentäisi ajamaan. Juha nyökkäsi ja sanoi, "Ei mentäis". Siitä sitten kohti lähtöruudukkoa...

Kisasta oli tehty Wet-race eli sitä ei keskeytettäisi, jos sade alkaisi kesken kilpailun. Tämä tarkoitti myös sitä, että itse kilpailu aloitettiin kolmella tutustumiskierroksella ja tämän jälkeen olisi lähtö ja seitsemän kierroksen kilpailu. Tämäkin oli taas jotain uutta paalupaikan lisäksi! Kyllä roadracing vaan tarjoaa uusia kokemuksia joka kerta! Radan pinta oli kuitenkin lähes kuiva enkä havainnut siinä tutustumiskierrosten aikana mitään ongelmaa pidon suhteen.

Startti tapahtui ja liikennevalolähtöni ei oikein onnistunut. Olin ekassa mutkassa viides. Vaikuttaa siis Jarnon peruskuviolta. Lähdön missaaminen saa myös jonkinlaisen näyttämisenhalun esiin. En voi olla näin huono! Nyt kaasua äläkä koske jarruun liian aikaisin. Näytä niille ettet ole näin huono, vaan lähtösi ovat umpisurkeita! Ensimmäiset mutkat ajettiin puhtaasti läpi ja ekaa ohitusta tein sitten ekalla kierroksella Las Palmasin jarrussa. Se oli perusohitus: jarrutus myöhemmin ja sisältä ohi. Vauhti ja ajo tuntui todella hyvältä sekä uusien renkaiden tuoma psykologinen luotto oli huipussaan.

Seuraavan ohitusyrityksen meinasin tehdä taas Palmasissa, mutta edessä oli kaksi pyörää enkä oikein tiennyt kummalta puolen yrittäisin ohi niin, ettei vaan kenenkään kisa päättyisi mihinkään hölmöilyyn. En siis tehnyt mitään vaan ajattelin odottaa Lemminkäiseen. Siellä näinkin sitten kahden kilpakaverini olevan ohituspuuhissa ja huomasin sen aiheuttavan sen verran hämminkiä heidän mutka-ajoon, että ainakin toisesta pääsen ohi kun pidän siistin sisälinjan ja avaan kaasun täysin auki kohti kikkamutkaa. Toinen pyörä kuitenkin jäi edelleni, mutta tiesin olevani häntä nopeampi ja päätin toimia heti. Tässä kohtaa ajattelin, että teen ohituksen kahvilan mutkassa. Ajoin ulkokautta niin kovaa kun uskalsin, kiersin kuljettajan ja jarrutin myöhään sisään kahvilan mutkaan (Ilen kerhokilpailun tyyliin!). Enää edessä olisi vaan yksi kuljettaja – kaasua!

Joskus on niitä päiviä tai pikemminkin settejä kun ajaminen tuntuu helpolta ja vauhtia tuntuu pystyvän nostamaan ihan järjettömästi ja kaikki tuntuu onnistuvan. Lauantain kilpailu oli minulle tällainen setti. Kiristin vauhtia koko ajan ja saavutin edellä ajavaa niin, että tiesin vielä pääseväni ohi. Ehdin ajaessa jopa miettiä ohitusta ja kilpakumppania seuratessani tiesin että itselleni sopivin ohituspaikka on Lemminkäisen jarru. Siinä jarrutin ajetuilla kierroksilla selkeästi myöhemmin ja sain häntä huomattavasti kiinni.

Toiseksi viimeisellä kierroksella tein Palmasissa vaihtovirheen ja minulle jäi kolmonen pesään. Jos jostain Aprilaa kritisoin, niin minun jalalle vaihdepolkimen liikkeet ovat turhan pitkät. Pidän enemmän lyhyemmästä liikeradasta. Vaihtovirheen vuoksi en päässyt nopeassa vasurissa oikein imuun ja jarrussa jäin liian kauaksi. Edessä olisi siis viimeinen kierros ja uusi yritys. Nyt lähdettiin Palmasista peräkkäin, edessä siis nopea vasuri, jonka läpi menimme tasatahtia. Ohjasin pyörän kaksi metriä vasemmalle puolelle ja sitten odotin toisen jarrua. Heti kun havaitsin toisen tekevän jarrutuksen, niin tein oman jarrun ja otin mutkan apeksin ulostulossa kiinni. Pääsin ohi! Enää olisi jäljellä neljä mutkaa ennen ruutulippua! Ensimmäinen voitto on tulossa. Voiko tätä uskoa!!! Nyt täytyy vaan pitää vara ettei kahvilan mutkassa tapahdu ohitusta toisin päin. Otin kahvilan mutkan siis sisältä kiinni sillä seurauksella, että tulimme maaliviivan yli 0,053 sekunnin erolla minun hyväkseni, kun toinen sai kahvilaan paremman avauksen kuin minä!

 

Wuhuu voitto tuli kotiin! Tätä en toki huomannut vaan ajoin kaksi lämmittelykierrosta, koska yksi kierroksella ohitettava jäi minun ja ruutulipun väliin enkä tätä ensin havainnut maaliin tullessani, uups. No sainpa yhden kierroksen enemmän ajettua... Vitsi mikä fiilis. Toki paras tunne tuli vasta myöhemmin. Samalla sain kuulla ajaneeni alle 1:22;n ajan. Vähän siistiä! Kello pysähtyi aikaan 1:21,8, joka oli luonnollisesti oma enkka.

Sunnuntain kilpailu, 10 kierrosta

Sunnuntain kilpailuun lähdin paalulta, mutta gridiin saapuessani sain kuulla, että otamme lippu-lähdön. Käsite oli minulle toiminnan osalta hieman vieras. Näin ollen lähdöstä tuli aika jännä ja oma suunnitelmani meni sen myötä roskikseen, kun missasin lähdön. Ihan kuin tässä olisi joku toistuva kaava? Lähtöharjoituksia tai ajatuksia siitä  paremman suorituksen toivossa otetaan siis ilomielin vastaan. Taas alkoi kova kamppailu kohti kärkeä, mutta hukkasin aikaa sen verran enemmän, että hukatut sekunnit kilpakumppanien takana sekä kikkamutkasta kahvilaan hitaamman perässä ajaminen (oma vika kun en mennyt ohi) jättivät ykköseen ja kakkoseen liikaa kaulaa. He ajoivat myös sen verran hyvin, että maalissa kakkossijaan taisi jäädä noin 2,8 sekkaa. Heitä en tällä kertaa olisi millään saanut kiinni. Myöskään lauantain vastaavaa ajofiilistä ja valtavaa onnistumisen tunnetta ei ollut nyt niin hyvin läsnä kuin aiemmin. Tuloksena kuitenkin hienosti kolmas tila.

Omasta kokemuksestani tuo sunnuntain kisa oli hieman tylsä. Tästä pois lukien hieno taistelu sukunimikaimani kanssa, kenen kanssa mentiin ykkösmutkassa pitkään rinta rinnan. Keli oli todella hyvä ja aurinkoinen. Rata tuntui omasta mielestä liukkaammalta kuin lauantaina. Tähän saattoi rataa enemmän vaikuttaa renkaat tai sitten molemmat yhdessä. Yöllä oli kuitenkin satanut runsaasti vettä. Kenties silläkin oli jotain tekemistä liukkauden kanssa. Ajallisesti jäin kolme kymmenystä lauantain parhaasta eli likellä oltiin.

Alastaron kokemukset

Plussaa:

-        Kaiken kaikkiaan kisoista jäi loistava fiilis ekan voiton vuoksi!

-        uusi asfaltti on kyllä ihanan tasainen

-        osallistujia oli paljon

-        tunnelma oli hieno

-        yleisöä oli tapahtumassa mukavasti paikalla

Miinusta

-        SSC:n ei pitäisi olla viimeinen ajettava luokka

-        yleisö oli jo lähtenyt kotiin ennen meidän lähtöä

-        kiihdytyssuoran sähköjen korjailun ei pitäisi olla kuljettajan hommaa

Kiitos ystäville ja sponsoreille tuesta ja kannustuksesta. Oli mukavaa, että tulitte paikalle kannustamaan. Aina keskittyessään ei muista siinä hetkessä teitä kaikkia kiittää! Kiitokset myös valokuvaajille!

16. FINNISH SUPERBIKE 2018, Road Racing SM 2. Osakilpailu, Motopark

Kyseessä oli siis toinen kilpailuviikonloppu ja tällä kertaa näyttämönä toimi Virtasalmen Motopark. Matkaan lähdettiin perjantaina aikaisin ja päätin ottaa mukaan vaan ennakkoon ilmoitetun Aprilian. Tälläkään kertaa kaikkia tilanteita ei osattu etukäteen aavistaa, joten muiden apua tarvittiin. Kiitokset siis Ilelle ajopuvun lainaamisesta, Pertulle ja Markolle rengastöistä, Artulle majoituksesta ja Antonille kokkailusta sekä tietenkin omalle äidille ja Oskulle, jotka mahdollistivat tämänkin suorituksen katsomalla lasten perään.

Perjantain harjoitukset, 3 x 20 min

Harjoitukset starttasivat niin, että samassa ryhmässä ajoivat myös Retro Superbiket. Ryhmän koko kasvoi aika isoksi ja vauhdit vaihtelivat melkoisesti. Oli ilo havaita, että oman ryhmän osallistujamäärä oli lähempänä kahtakymmentä. Ajoin radalla ensi kertaa Aprilialla ja täytyy myöntää, että voimakkaan pyörän kanssa ajaminen on alkuun aika haastavaa, mutta tietenkin älyttömän hauskaa! Bussipysäkkiä ei voikaan ajaa kaasupohjassa, ylämäkiin pitää varoa keulimista ja välisuorilla pitää pitää varansa ettei laite lähde käsistä.

Harjoitusten aikana en oikein saanut rytmistä kiinni, kun liikennettä oli runsaasti. Toiseksi viimeisellä setillä sain kuitenkin ajaksi melkein saman kun olin aiemmin ajanut Ducatilla. Kolmannen setin kohdalla kävi sitten hassusti. Ajoin muutaman kierroksen hitaamman letkan perässä kunnes ohitin osan ja osa lähti varikolle. Lähestyin hevosenkengän jälkeen oikean alamäkimutkan jälkeistä hidasta oikeaa. Ajattelin ajaa loppuun asti jarrulla ja ottaa hyvän lähdön ylämäen kiihdytykseen. Jarrutin apeksiin ja tsap – keula lähti alta. En ole ihan varma mitä loppujen lopuksi aiheutti eturenkaan pidon häviämisen, mutta oman ajovirheen vuoksi kuitenkin kaaduin. Ei muuta kuin pyörä sammuksiin ja ratavallin päälle odottelemaan kyytiä.

Vauhtia ei kuitenkaan ollut kuin noin 70 km/h, joten kaatuminen oli sinänsä siisti. Itselleni ei käynyt yhtään mitään. Pyöräkin selvisi pienin vaurioin, mutta kun pakoputki ja äänenvaimennin sattui olemaan oikealla puolella, niin väliputki meni pahasti linttaan. Apriliasta tuli siis ajokelvoton ja seuraavana päivänä olisivat aika-ajot ja eka kilpailu. Mitäs nyt tehdään?

Lauantain aika-ajot

Ohjelmassa oli siis kotona käyminen ja toisen pyörän nouto. No pieneen ohjelman muutokseen kannattaa olla välillä valmis, muuten saattaa kääntyä kärttyiseksi. Aika-ajoon alle siis luottoratsu Ducati. Juuri ennen radalle lähtöä ajopuvun vetoketju antautui. Pari kierrosta jesaria vyötärölle ja menoksi. Aika-ajot olivat tosi ruuhkaiset ja omasta mielestäni tuntui, että sain kasaan vain kaksi puhdasta kierrosta. Toinen niistä oli viimeinen kierron, jonka aika 1:32,2 oikeutti toiseen lähtöruutuun. Homma meni siis aika hyvin, jos miettii mitä kaikkea kommeluksia oli kohdattu ennen aika-ajoja. Ehkä itseä vähän harmitti, kun ei päässyt ajamaan puhtaita kierroksia ja täten paras aika jäi saavuttamatta.

Aika-ajojen jälkeen tein sitten aloittelija virheen. En osannut nimittäin tunnistaa, että eturenkaani oli vaihtokunnossa. Eturenkaan kuluminen on takarenkaaseen verrattuna eriliasta. Ennen minun oli vaikea havaita milloin eturengas oli vaihtokunnossa, kun tuntui ettei se kulu ikinä ja kulutusmerkit jäävät aina saavuttamatta. Nyttemmin kasvaneen vauhdin myötä eturengas on alkanut kulumaan, mutta merkkeihin asti se ei silti kulu. Rengas nimittäin menettää ensin kääntyvyyden, koska sen sivu kuluu suoraksi. Kulutusmerkkiin on matkaa vaikka kuinka, mutta rengas on menettänyt pyöreytensä ja sitä myötä kääntymisestä tulee hankalaa kierrosaikojen huonotessa merkittävästi.  

Lauantain  kilpailu, 10 kierrosta

Lauantain kilpailun aloitin siis loppuun kuluneella eturenkaalla ja Ilen ajopuvulla. Lähtö meni perinteiseen tyyliin ja ekassa mutkassa olin neljäs tai no ehkä siis normaalia paremmin ;) Tämän jälkeen ajaminen oli kuitenkin tosi haastavaa. Ajoin minkä pääsin, mutta maaliin pääsin viidentenä. Maalissa ihmettelin parasta kierrosaikaani 1:33,2. Mitä ihmettä? Mä ajoin omasta mielestäni niin paljon kuin pääsin ja silti kierrosaika on noin huono! Mikä meni vikaan? En tajunnut renkaan vaikutusta vasta kuin samana iltana, kun mietin kilpailun kulkua ja sitä eturenkaan profiilia kisan jälkeen. No, tästäkin opittiin.

Sunnuntain  kilpailu, 10 kierrosta

Ha, haa, alle uusi eturengas ja taisto oli valmis alkamaan, kiitos vain Pertulle! Alle siis Pirellin Superbike SC1 ja lähtöruuduksi kuudes ruutu eilisen kilpailun parhaimpien kierrosaikojen perusteella. Lähdössä pientä haparointia ja ekaan mutkaan yhdeksäntenä. No sehän vain kasvatti sisua eli kaasu pohjaan, anna mennä Ducati! Bussipysäkin kiihdytyksessä sain ohitettua yhden, kun jätin käännön ja sitä kautta linjan myöhäisemmäksi ja sain avattua paljon aiemmin kuin edessä ollut. Takasuoran jarrussa ohitin toisen ulkokautta, kun hän piti sisälinjan kiinni. Eli ekan kierroksen jälkeen siis seitsemäs.

Mitenköhän jaksan ajaa loppuun asti, kun joutuu näin kovasti sijoituksista taistelemaan?

Seuraavana edessä olikin tuhatkuutioinen haastaja, jonka ohittaminen oli hieman vaikeampaa. Ducati kun näet antaa vähän anteeksi tehojen osalta ja suorien vauhdeissa ei millään pärjää isommille kavereille. Ja tähän väliin kerrottakoon, että eturengas oli palannut! Se kääntyi jälleen niin kuin piti! Shikaanin jarrussa tulikin sitten tilannetta, kun viidentenä ajanut kuljettaja teki pienen ajovirheen ja edellä ajanut pyörä pystyi sen hyödyntämään, mutta minä en. Seuraavan ohituksen tein taas tornin mutkassa samalla tavalla kuin ensimmäisen ohitukseni eli eri linja ja aikaisempi avaus sijalle kuusi.

Näin jälkeen päin videon avulla sijan pitäminen on vielä jotenkin helppoa, mutta ajaessa ei oikein pysty miettimään omaa sijoitustaan. Tämän vuoksi kuljettajille lienee ne näyttötaulut… Ja takaisin siis jahtamaan sitä tonnista kilpakumppania. Jahti olikin hyvin päällä ja ajattelin vetää shikaanin jarrun ja läpiajon niin kovaa kun uskallan. Tämä menikin todella hyvin paitsi että melkein törmäsin edellä ajaneen takarenkaaseen, kun hän ajoikin kyseisin kohdan aika paljon hiljempaa kuin minä. Onneksi linjat poikkesivat sen verran ettei kontaktia tapahtunut. No, en kuitenkaan päässyt kiihdytyksessä taaskaan tonnisen ohi eli edessä oli uusi kierros sijoituksen ollessa edellen kuudes.

Uuden kierroksen alkaessa ajattelin, että teen ohituksen takasuoralla kun vaan jarrutan väkisin myöhemmin kuin toinen ja ajan täydellä kaasulla koko bussipysäkin läpi makso mitä makso. Suunnitelma alkoikin hyvin, sillä olin tornin mutkassa aivan kiinni takarenkaassa. Toki edessä olisi tonnisen karkaaminen avauksen jälkeen, mutta olin niin lähellä kuin tuossa tilanteessa oli mahdollista. Bussipysäkki meni kuten arvelin ja jarrussa valutin kovemmalla vauhdilla väkisin sisältä ohi. Viides!

Nyt edessä näytti olevan tyhjää rataa ja tällöin ajoinkin oman ennätykseni ja parhaan kierroksen 1:31:2. Pakko on vielä saada joku kiinni. Kyllä jollain toisellakin kuin minulla alkaa rasitus painaa. Sitten muutamaan kierroksen päästä säin näkyviini jonkun selän – hanaa! Oli mahtavaa havaita, että oma vauhti oli parempaa kuin toisen ja että etumatka sen kuin lyheni. Tässä kohtaa tiesin että pääsen vielä yhdestä ohi. Ohitus pitää vaan tehdä jossain arvaamattomassa paikassa, jotta tehoerolla ei ole niin suurta merkitystä.

Sain edellä ajavani kiinni kun kierroksia oli jäljellä enää neljä. Ohituksen ajattelin tehdä takalenkillä vasemmalle kääntyvän mutkan jarrussa ennen kuin käännytään lenkiltä takaisinpäin. Edeltävän vasurin kohdalla edellä ajavani teki pienen noston kropallaan kesken mutkan ja silloin tiesin, että nyt on se hetki kun pääsen ohi. Aikainen kaasun avaus ja rinnalle. Jarrussa pääsinkin sitten sisälinjalta nätisti edelle ja karkuun. Tämän jälkeen edestäni keskeytti vielä yksi kilpailija ja olin maalissa omaksi yllätyksekseni kolmas. Eroa toiseksi tulleeseen jäi lopulta vain noin neljä sekuntia. Voittaja oli tuttuun tapaan aika ylivoimainen. Harmi ettei kukan pysäyttänyt minua palkintojenjakoa varten vaan ajoin suoraan varikolle.

Yhteenveto kisasta

Taas oli kivaa, ehkä seuraavat huomiot jäivät päällimmäisenä viikonlopusta mieleen:

- Motoparkin osalta ei omaa parasta vauhtia ole vielä saavutettu

- Lähtö on edelleen huono

- Eturenkaan vaihdon määrittäminen on nyt varmaankin opittu