26. SUPERBIKEN SM-KISAT, ALASTARO 27.-28.7.

Alastaron viikonloppu on perinteisesti se seuratuin kilpailutapahtuma Road racingin piirissä ja tänä vuonna mukana oli myös kovia kuljettajia sarjan ulkopuolelta. Tämä lisäsi oman mausteensa kisoihin ja kovat ajat saatiinkin historian kirjoihin. Oma ajo sujui perjantaina ihan ok, mutta haasteena oli saada renkaat toimimaan uudella asfaltilla, jossa pito oli valtavan hyvä. Tuloksena siis kasa kuluneita renkaita vailla varsinaista ahaa-elämystä toimivasta setupista. Lauantain aika-ajossa sain ajettua ekalla yrityksellä jonkinlaiset ajat, mutta kun kävin vetämässä happea ja tarkastamassa takarenkaan kunnon ja palasin radalle, niin sain ajettua oman uuden ennätyksen! Tason ollessa omasta mielestäni järjettömän kova, niin omalla enkalla päästiin ruutuun 19.

Lämpötila oli kaikkina päivinä yli 30 asteen, joten pyörä ja mies olivat tiukassa testissä. Lauantain kisassa en saanut pidettyä haluttua vauhtia missään vaiheessa vaan kilpailun tulos oli pettymys. Jostain syystä sama toistui myös sunnuntaina ja kisasta jäikin suuhun sitä perinteistä, katkeraa kalkkia. Pystyssä sentään pysyttiin, mutta se tuntuu laihtalta lohdukta. Pakko ottaa revanssi ja mennä radalle uudelleen ensi viikonloppuna katsomaan josko Alastaron uusi pinnoite saataisiin kuitenkin kesytettyä hieman paremmin.

Muuten viikonlopusta ei ole kauheasti kerrottavaa. Corseneron ja Brandtin avulla tapahtumaan saatiin luotua tarjoilut sponsoreille ja mukana oli myös tapahtumaa varten pantu oma olut, joten jotain kivaa ja erilaista oli kuitenkin olemassa. Toivottavasti kaikille jäi tästä mieluisa kokemus ja uusille henkilöille oli kiva tutustua lajiin polttavan kuumissa olosuhteissa. Kiitokset vaan järjestelyissä auttaneile henkilöille ja toivottavasti tälle saadaan jatkoa!

Plussaa:

• aika-ajossa tuli oma ennätys
• uusi pinnoite oli todella tasainen
• mukana oli Suomen parhaimmisto ajamassa kilpaa

Miinusta:

• kisavauhti oli huono
• oikeaa asetusta alustaan ja renkaisiin oli vaikeaa löytää
• en pystynyt voittamaan kuumaa keliä

25. SUPERBIKEN SM-KISAT, PÄRNU 13.-14.7.

Pärnun tapahtumaan oli kiva lähteä, kun päästiin uudelle radalle ja oikein ulkomaille. Rataan oli tutustuttu toisten videoita katsellessa ja tiimikaverien kanssa mutkista keskustellen. Uusi rata on kuitenkin aina uusi tuttavuus, johon tutustumiseen oli tällä kertaa aikaa kolme settiä ennen lauantain aika-ajoja. Lähtötasoa ei siis tällä kertaa ollut vanhan ajetun ajan mielessä, joten peilaaminen omasta vauhdista tulisikin suoraan aika-ajojen vauhdista muihin kuljettajiin.

Perjantain harjoituksissa eka setti meni tutustumiseen ja vartin setti olikin äkkiä ohitse. Radan ensivaikutelma oli mukava, mutta haasteina havaitsin ekaan mutkaan ajamisen, kallellaan kiihdytykset ja lähes kaikkien mutkien olevan vasemmalle kääntyviä. Toisella setillä tiimikaverille tapahtui ikävä kaato, joka sekoitti hieman ajatuksia, koska hän joutui jättämään ajot sikseen. Vika setti jäikin ajamatta, kun sadekuuro kasteli koko radan totaalisesti.

Lauantai, aika-ajot ja kilpailu

Lauantaina aika-ajoon lähdettiin siis aika hataralta pohjalta, mutta mentiin niin kovaa kuin päästiin. Tuloksena oli sija 16. ja luonnollisesti oma ennätys, kun mukana oli 19 pyörää. Ajon jälkeen jäi kuitenkin sellainen fiilis, että parempaankin olisi päästy. Haasteena oli samat paikat kuin perjantaina, mutta ainakin nyt tiedettiin suurin piirtein millä vaihteilla mutkat piti ajaa ;)

Ennen kilpailua arvottiin renkaita ja niinhän siinä lopulta kävi, että sade tuli ja renkaat vaihdettiin. Kilpailu aloitettiin sateella kolmella tutustumiskierroksella, joiden aikana kävi ilmi että rata on todella liukas johtuen erilaisista syistä kuten, öljy, öljynimeytysaine ja lika. Haasteena oli myös pitää renkaan oikea sivu lämpimänä, kun mutkia sille puolelle oli vain kolme. Kilpailun startissa menetin kolme sijaa, jotka otin ekan kierroksen aikana takaisin. Toisella kierroksella ajoin ekaan oikeaan ja jarrutin hyvissä ajoin vauhdin pois ja käänsin mutkaan sisään. Yllättäen takarengas menetti pidon vaikken ollut kaasulla ja sitten alkoi asfaltti-, nurmikko-, asfaltti-, nurmikkoliukuminen. Vauhdin loputtua nousin ylös, menin pyörän luo, sammutin virrat ja kävelin pois. Itselle ei käynyt mitään, mutta pyörästä katkesi jarruvipu ja kylki sai kosmeettisia vaurioita. Vähän ärsytti, kun en mielestäni tehnyt mitään mikä olisi aiheuttanut kaadon. Videolla näkyy joku isompi läikkä siiän kohtaa mistä takarengas meni yli. Zero points – Finland!

Sunnuntai, Warm Up ja kilpailu

Sunnuntain kisaan ajattelin sitten ottaa rauhallisemman lähestymisen, kun kyseessä oli taas sadekelin kisa. Startti oli vikasta ruudusta edellisen päivän perusteella. Nyt jäinkin sitten ajelemaan letkan perään ja odotin turhan kauan ohitusta hieman arkaillen. Ohituksen jälkeen sain kierrosajoista pois 4 sekuntia ja meno alkoi maittaa. Sitten huomasin, että saavutan edellä ajavaa kuljettajaa ja innostus valtasi mielen. Kierroksella 10 ajoin viimeisen mutkan hieman leväksi enkä malttanut odottaa vaan avasin kaasun valkoisen viivan / kanttarin päällä ja sitten lennettiin kaarella pyörän yli ja kyljelleen alas.

Tarkaan en tiedä mitkä liikkeet kaadossa suoritin, mutta pesukoneen linko käynnistyi jossain vaiheessa aiheuttaen kasvavaa puristusta rintarangassa. Kieppien loppuessa kipua ei kuitenkaan tuntunut muuta kuin varpaassa. Ambulanssitarkastuksen jälkeen ei kuitenkaan mikään paikka ollut rikki ja pääsin purkamaan pettymystä tavaroiden pakkaamiseen. Illalla kuitenkin kipeytyi nilkka ja seuraavalla viikolla kylki. Kylki oli näistä pahempi enkä pystynyt aivastamaan ilman jäätävää viiltoa kyljessä. Kuitenkin lääkärin käynti oli omaksi onneksi positiivinen eli mitään luita ei ollut murtunut ja lepo parantaisi kyllä kyljen eli ei kun seuraavaan kisaan.

Käteen ei siis jäänyt oikein mitään viisasta. Tuliko sadekelistä uusi peikko? En tiedä, mutta ainakin ajaminen sateella on jäätävän riskialtista ja haastavaa, kun virhemarginaali on niin pieni. Nykyaikainen pyörän luistonestokaan ei ehdi pelastaa, kun olosuhteet ovat noin haastavat. Pyörä kun oli sunnuntain kaadossa jo todella pystyssä eikä kallellaan, jossa luistonesto on aktiivisempi. Tapahtumat käyvät vaan niin nopeasti. Datasta en ole vielä jaksanut tarkastaa tarkaa kallistuskulmaa, joten tämä on nyt subjektiivinen fiilis videon perusteella. No, niin tai näin, Pärnu on koettu ja siitä jäi hieman ristiriitainen maku lähinnä kaatuneiden kollegoiden saaman lääkintäpalvelun vuoksi. Rata itsessään on hieno ja pilttuut myös.

Plussaa:

• päästiin ajamaan uudella radalla
• tiimiin tuli ekat pokaalit!
• saatiin taas uusia kokemuksia

Miinusta:

• kaaduin kaksi kertaa sateella
• radan kunnosta ei pidetty huolta vaan rata oli todella likainen
• kuivalla olisi ollut kiva ajaa enemmän

24. SUPERBIKEN SM-KISAT, KEMORA 29.-30.6.2019

Varikkoteltta oli saanut uuden ilmeen!

Kemoran kisaviikonloppu peruuntui harmittavasti vuonna 2018, joten kilpailemaan pääsin tällä radalla siis nyt ekaa kertaa. Tulin to-pe välisenä yönä työreissulta ja en ihan ehtinyt ekoihin treeneihin, mutta toisissa perjantain harjoituksissa olinkin sitten onneksi jo mukana. Harmittavasti testaukset Kemoran radalla jäivät pelkästään perjatantain harjoituksiin kun en aiemmin tänä vuonna radalle ollut kerennyt. Nyt sanottakoon, että yksi treeniviikonloppu ennen kilpailuja on kyllä aika ehdoton, jos haluaa parempia tuloksia saavuttaa. Tällöin voi testata vähän erilaisia juttuja ja keskittyä paremmin tiettyjen radan osa-alueiden hiomiseen pelkän tuntuman sijaan.

No harmittelut sikseen ja asiaan. Jostain syystä Kemoran radalla ei AIMin käyttämät satelliitit olleet aina mukana joka ajokierroksella ja täten jokusen setin dokumentointi jäi GPS-tietoja vaille vajaaksi. Erityisen harmituksen tämä aiheutti, kun sunnuntain kisan data jäi tällaiseksi. Harjoituksissa koitin keskittyä takalenkin kolmos-nelos-viitosmutkien ajamiseen, koska tiesin siellä menettäväni eniten aikaa muihin verrattuna. Yrityksestä huolimatta en saanut vauhtia nostettua noissa paikoissa niin paljon kuin olisin halunnut. Koko kombinaatiohan muistuttaa aika paljon pitkän Botnian yhdistelmää joka on minulle, ylläri, ylläri aika haastava. Rata itsessään tuntui vähän liukkaalta, joten mitään hulluja temppuja ei kannattaisi yrittää pidon suhteen. Korkkiruuvit tuntuivat ajaessa todella pitkiltä ja kahvilan mutkaan loppuun asti ajaminen vaati taas kanttia ja totuttelua. Ajallisesti parhaat olivat viime vuoden parhaan ajan kanssa lähes samoissa lukemissa. Perjantain jälkeen olin luottavainen, että saan ajettua omat enkat kisaviikonlopun aikana.

Lauantai, aika-ajot ja kilpailu

Lauantaina alle oli vaihdettu edellisenä iltana uudet renkaat aika-ajoa varten. No niinhän siinä sitten kävi, että ennen aika-ajoa alkoi sataa vettä ja päästiin vaihtamaan renkaat taas kerran uudelleen. Aika-ajoon mentiin siis märän kelin setupilla, joka on karkeasti se et kaikkia muutama napsu löysemmälle. Ekalla kierroksella ekassa mutkassa avasin kaasua ja samantien lähti perä luistoon, jonka toki elektroniikka sitten pelasti tai niin ainakin luulen. Olipahan sitten liukasta. No siitä seuraavaan mutkaan ja tein saman uudelleen ja niin teki pyöräkin. Sen jälkeen uskoin ja ajoin ekat kierrokset ihan rauhassa. Siitä sitten eteenpäin kierros kierrokselta paremman tuntuman turvin. Sade väheni ja taisi loppuakin ennen aika-ajon loppua. Lopulta ruutulippu heilahti ja varikolla kuulin olleeni aika-ajon 11. Se meni omasta mielestä aika mukavasti, kun peilaa omaan sadekelin kokemukseen ja siihen että olin pysynyt pystyssä lopulta kolmesta perän karkaamisesta huolimatta.

Kilpailuun mennessä rata oli kuivunut. Startissa menetin muutaman sijan ja jäin jossain vaiheessa muista ja letkasta. Sadekelin varoivaisuus oli jäänyt ajooni enkä saanut sitä enää poistettua omasta tekemisestä, vaikka kuinka yritin ajaa omaa ennätystä. Maalissa olin 14. ja fiilis oli kieltämättä aika nihkeä. Ei ollut paljon kerrottavaa.

Sunnuntai, Warm Up ja kilpailu

Sunnuntain lämmittelyyn lähdin sitten kovemmalla otteella ja tarkoituksena oli herättää itseni kilpailuun. Sainkin ajosta vähän paremmin kiinni ja kisaan oli mukava lähteä. Kilpailun startti oli aika kuumottava, kun kaikki pyörät vetävät ekaan mutkaan, josta seuraa pitkä avaus katsomon suoralla. Tällä kertaa en aikonut päästää itseäni putoamaan letkasta! Siinä sitten mentiin kierros toistensa perään peräkkäin. Ketään en päässyt haastamaan, vaikka edellä ajaneen saavutinkin, mutta hänelle taisi tulla myös lisäksi jonkinlaisia teknsiä murheita. Kierroksella 14 kisa kuitenkin keskeytettiin kilpakumppanin kaatumisen johdosta. Tällöin sijoitukseni oli 11. Vaikka kisa oli tavallaan minulle aika tylsä, niin sain kuitenkin loppua kohti omaa vauhtia kiristettyä ja fyysisesti olo tuntui hyvältä loppuun asti. Oman parhaan kierrokseni sain ajettua kierroksella 12. Kilpailun kolmanneksi sijoittuneelle hävisin 13 kierroksen aikana 30 sekuntia. Se ei tavallaan ole paljoa, mutta toisaalta on taas tooodella pitkä aika.

Miten sitä oikein pitäisi ajaa?

Kemoran yhteenveto

Plussaa:

• Ajoin oman uuden ennätyksen (1:11,866)
• Tallikaverit ajoivat kilpailukykyisiä aikoja ja sijoituksia!
• Keli ei ollut mahdottoman kuuma
  

Miinusta:

• Lauantain kisasta puuttunut raivo
• Ajolinjaan jäi vieläkin parannettavaa
• Kilpailua ennen en ollut päässyt ajamaan Kemoraan tänä vuonna  

Ai täälläkin on jotain muttereita, mutta mitä niillä tehdään?