Tätä
kirjoittaessa täytyy jo ehkä pikkuhiljaa myöntää, että alkaa olla takki tyhjä
kesän jäljiltä. Lähinnä sen huomaa siitä, että tällainen viimeisen kisan
dokumentointi tuntuu haastavalta eikä tekstiä ehkä synny enää niin innostuneena
kuin aiempiin tarinoihin. Kauden viimeinen kisa järjestettiin Alastarossa
MP-Tuen toimesta. Lauantaina oli suunnitelmassa 10 kierroksen ja sunnuntaina 20
kierroksen kilpailut. Odotin mielenkiinnolla varsinkin tuota jälkimmäistä
kilpailua, jonka kilpakumppaneita pahempana vastuksena ajattelin etukäteen
olevan tuo kilpailun kesto. Miten fysiikka riittäisi?
Otin
kilpailuun mukaan Ducatin, koska halusin säästää Apriliaa jo seuraavaan
kauteen. En ollut ajanut Ducatilla sitten kesäkuun ja pitäähän silläkin välillä
päästä ajamaan. Pistetilanne oli myös aika selkeä sekä ylös- että alaspäin,
joten siltä puolelta ei ollut paineita.. Eli aika-ajoihin siis ”oudolla”
pyörällä. Tällä kertaa en vaihtanut aika-ajoihin uusia renkaita vaan ajoin
vanhoilla. Aika-ajo sujui hyvin eikä radalla ollut mitään ruuhkaa, joten sain
ajettua niin hyvän ajan kuin tuon päivän suorituksella oli mahdollista. Kello
pysähtyi aikaan 1:22,917 ja sillä pääsi neljänteen ruutuun!
Kuvista kiitokset Track Punk Racingille.
Lauantain kilpailu 10 kierrosta
Kilpailuun
lähtö oli tällä kertaa poikkeuksellinen edellisiin nähden sen vuoksi, että
kyseessä oli normaali ratapäivä eikä muita lähtöjä ajettaisi samana päivänä
kuten aiempina kisaviikonloppuina. Kilpailuun sain Juhan avustuksella taakse
uuden renkaan, mutta eturengasta ei vaihdettu. Ducatissa on jonkun mielestä
hieman raskas kytkin. Itseäni tuo ominaisuus ei haittaa, mutta nestekytkin on
lähdössä hieman haukkaava ja sitä en osaa hallita mitenkään mallikkaasti.
Ekassa mutkassa sijoitus oli siis jotain aivan muuta kuin lähtöruudun neljäs
sija!
Kuitenkin
saavuttaessa ensimmäisen kerran maaliviivalle olin omalla paikallani neljäntenä
eli ei hätää. Normaalisti kirjoittaisin tähän tarkemman selostuksen
ohitustapahtumista, mutta jostain syystä kameratallennus piti sisällään vain ryhmittäytymiskierroksen
eikä muuta ja kun muisti saattaa tehdä pieniä tepposia todellisuutta käsitellessä
niin en tässä lähde arvailemaan yksityiskohtaisesti kisan tapahtumia.. Oman
hataran muistini mukaan ohitukset tapahtuivat kuitenkin kolmosmutkassa,
Lemminkäisessä ja kahvilassa. Seuraavan kierroksen aikana kilpailun ja koko
kesän viimeisen ohituksen tein Lemminkäisen jarrussa. Tämän jälkeen ajoinkin
omaa ajoa saavuttamatta edessä ajavaa ja takaa ei tullut uhkaa, joten kisan
loppu oli jopa jollain tapaa hieman tylsä. Kiitokset Juha T. näyttötaulun
näyttämisestä.
Positiivista
oli kuitenkin oma kilpailun paras kierrosaika 1:22,266. Ei huonosti pienellä
Panigalella! Ennen kilpailua ajattelin, että 1:22,4 olisi mahdollinen uudella
renkaalla, mutta se menikin hieman paremmin. Hyvä minä!
Sunnuntain kilpailu, 20 kierrosta
Kuten
nokkelimmat edellisestä tekstistä osasivat nerokkaasti päätellä, niin tätä
kilpailua en päässyt ajamaan voimakkaan ukkoskuuron sateen ja saderenkaiden
puutteen vuoksi. Jälkimmäinen on ollut oma valintani, joten sen puolesta ei voi
valittaa. Harmitus oli kuitenkin yllättävän suuri, kun kausi sai tällaisen
päätöksen. Todellisuudessa koko kesä meni kuitenkin älyttömän hyvin ja tämä
olikin ainoa kilpailu, jonka aikana satoi tai rata oli märkä. Uskomatonta
tuuria.
Täytyy
jossain vaiheessa vielä kirjoittaa koko kauden yhteenveto, mutta siihen
myöhemmin. Uusi kausikin siintää jo jonkinlaisena mielessä. Molemmat pyörät on
pesty ja toiseen öljyt vaihdettu. Tästäkö se taas lähtee? No, palataan siihen
myöhemmin, mutta ehkä tässä vaiheessa kuitenkin kiitokset vielä kaikille
sponsoreille, kavereille ja tämän kesän mahdollistaneille ihmisille
lapsenvahdeista renkaanvaihtajiin. Kaikki olette olleet tärkeitä tämän kesän
toteutuksessa! Ja niille ratailijoille ketkä miettivät kilpailemista, niin nyt
pienet pihistelyt rahan suhteen ja ensi kaudella viivalle. Kannattaa koittaa.
Ainakin sitten voi sanoa, että on kokeillut.
