Ahvenisto
Kauden
jännittävin ajotapahtuma on saatu suoritettua eli ensimmäinen ratapäivä 13.5. Ahvenistolla
on takana. Sää oli helteinen (+28 astetta) ja paikkana siis perinteinen
Ahveniston moottorirata. Pyörä ja renkaat toimivat mallikkaasti, vaikka alkuun
epäilinkin kuluneen SC1:n iskukykyä. Rengas kesti kuitenkin hyvin ja päivän
päätteeksi toinen puoli olikin sitten kulumismerkkiä myöten käytetty. Toki
pientä luistoa renkaassa oli, mutta hyvin maltillista. Oli ilo huomata, että
tiheämmät välitykset olivat tuoneet Ducatiin lisää voimaa ja luisto saattoi
johtua myös siitä. Pitäisikin muuten opetella italiaa sen verran, että osaisi
tänne väliin heittää muutaman italiankielisen sanan luomaan lisää uskottavuutta
ja omistautumista.
Ajaminen
tuntui alkuun tietenkin kauhealta ja ensimmäinen setti jännitti todella paljon.
Olo tuntui taas talven jälkeen todella suojattomalta ja mutkiin taittaminen
pelotti. Oikeastaan jo toiselle setille lähdettyäni ei edellisistä
tuntemuksista ollut enää mitään jäljellä vaan tämän jälkeen ajaminen tuntui
normaalilta. Toki jos on koko talven ajanut autoa, joka ei oikein kiihdy, niin
kyllähän se koettu kiihtyvyys saa suupielet ylöspäin ja olo oli huikea.
Päivän
päätteeksi luulin että olen ajanut samanlaisia aikoja kuin viime vuonnakin,
mutta sitten kotona huomasin, että olin ollut puoli sekuntia nopeampi, jee!
Toki Ahvenistolla ei kannata ajan perässä ajella vaan nauttia menosta ja hioa
ajoasentoa, mutta olihan se kiva havaita ajankin siinä samassa hieman
parantuneen. Omasta mielestä riskittömällä ajolla tuli ajaksi 1:30,2. Radan
varrella sattui olemaan kuvaajia, joten mm. Exhaustille ja Holtsulle kiitos kuvista ja
laitetaan niitä nyt tänne sitten nähtäväksi.
Alastaro
Alastaron
ratapäivät olivat Biketeamin järjestämä torstai 17.5. ja viikonloppu meni
sitten MP-Tuen päivillä. Biketeamin päivä sujui loistavasti eli kiitokset vaan
Tommille ja Tomille sekä koko muulle porukalle. Alkuun vedin kaksi settiä
Street Triplellä ja se oli hauskaa. Menoa alkoi vaan jossain vaiheessa
rajoittaa jalkojen osuminen asfalttiin. Pitäydyn edelleen mielipiteessäni
Street Triplestä.
Omilla
pyörilläni lähdin testaamaan Aprilan muutoksia ja niiden vaikutusta pyörään. Alku
oli tosi varovaista ja meno ei oikein maittanut. Tuli tunne, et miten mä oon
näin huono. Ajo tuntui kankealta ja vaikealta ylipäätään. Apriliassa oli liikaa
voimaa ja mutkat tuli silmille. Sitten ennen mutkaa kaikki vauhti pois ja
madellen mutkaan. Eihän tämän näin pitänyt sujua!?! Mikä neuvoksi?
Lauantaina
homma uusiksi. Keli oli tosi kuuma ja Alastaron kitkainen pinta alkoi syömään
rengasta. SC1 ei oikein tuntunut millään paineella kestävän rasitusta vaan
alkoi repeilemään pahasti. Vaihdoin alle uuden renkaan (siis vaihdoin toisella vanteella olevan renkaan alle)Uusi takarengas kesti kuitenkin paremmin ainakin
puoleen väliin asti. En viitsinyt koko rengasta tuhota vaan vaihdoin Ducatiin.
Ducatilla ajat olivat noin sekunnin tai kaks huonompia kuin Aprilialla. Ajaminen
alkoi kuitenkin tuntua luonnollisemmalta, mutta ihan älyttömästi en viitsinyt
ajaa renkaita tuhoten. Ehkä tuonne pitäisi ottaa kovemman seoksen renkaat ensi
kerralla mukaan. Muiden Dunlopit tuntuivat kestävän aika hyvin. Pitäisikö
miettiä vaihtoa?
Kokonaisuutena
Alastrosta jäi käteen 1:24,5, joka oli 0,3 sekuntia huonompi aika kuin viime kauden paras aika
oli, joten eiköhän se sitten kuitenkin kauden avaukseksi mennyt ihan ok. Tästä suuntana
sitten Botniaring, jossa odottaisi kauden ensimmäinen kilpailu. Ainakaan tässä vaiheessa minua
ei jännittänyt lähteä kilpailemaan, kun olin saanut suostuteltua Ilen itseäni
opastamaan kisaviikonlopulle aloittelijan virheiden välttämiseksi. Neljän
päivän ruosteenpoisto oli siis suoritettu! Täältä tullaan Pohjanmaan lakeus ja
helapäät…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti