Ennen tuloa Alastaroon fiilikset olivat osittain huonot, kun Kemoran
kilpailua ei päästy ajamaan lainkaan. Omalta osaltani olin päässyt siellä
harjoituksissa jo jonkinlaiseen vauhtiin ja olin jokseenkin varma, että
kilpailussa olisin päässyt ajoissa alle 1:12. Nyt siis ennätykseksi jäi
Kemorassa tuo 12-alkuinen. Ehkä sitten ensi kesänä, kai?
Alastaron rata ei ole minulle ikinä ollut mikään varsinainen suosikki,
vaikka olen siellä eniten ratakierroksia ajanutkin. Nyt minua itseäni jännitti
jonkin verran se, että ketä kilpailuun oikeasti tulee, koska olin kuullut
huhuja ja lukenut palstojen sivuilta, että mukana olisivat myös varsinaiset
Alastaron spesialistit. Oma aikani ei kuitenkaan ole Alastarossa ollut mitenkään
räjähtävän nopea ja tähän peilaten spesialistithan söisivät minut aamupalaksi
ja sylkäisivät vaan katteet hampaiden välistä.
Perjantain harjoitukset 4x15 min
Kilpailemisesta oli siis aika pitkä tauko ennen Alastaron koitosta.
Perjantain keli oli todella lämmin ja välillä kuumalla ajaessa tuli mieleen, et
joskus keli voi olla jopa liian kuuma. Alastaroa varten olin varustautunut
ensimmäistä kertaa Dunlopeilla, koska toukokuussa Alastarossa viimeksi
ollessani minulla oli ongelmia saada SC1-seos kestämään repeilemättä.
Suunnitelma oli harjoitella perjantaina seoksella MS4 ja sitten lauantain
aika-ajoon ja kilpailuun vaihtaa alle MS2. Onnekseni renkaan leveydet olivat
205, joten ainakin renkaat olisivat uusinta uutta, kai (en ole niin perehtynyt
Dunlopin saloihin)?
Harjoituksissa ajettiin perjantaina yhteensä siis neljä settiä ja niissä renkaat kestivät
loistavasti. Edessä mulla oli kulunut Pirellin Superbike SC1, jossa ei
kuitenkaan sinänsä ollut haasteita, mutta luonnollisesti pyöreyden puute
haittasi kääntymistä. Ja nyt joku miettii, et miten niin muka haittasi
kääntymistä?, niin niin siinä vaan käy. Merkkeihin asti etusta en saa
kulutettua, mutta muoto kuluu pois kierrosten myötä ja kääntymisestä tulee
työlästä ja loppujen lopuksi sillä on vaikutusta myös kelloon.
Harjoitusten vikalla setillä vikoilla kierroksilla ajoin elämäni nopeimman
Alastaron ajan. Aika oli karvan päälle 1:24. Harjoituksissa ei sinänsä ollut
mitään ihmeellistä. Toiminta oli perus vaihteiden löytämistä ja tuntuman
hakemista. Jonkun verran MS4 tuntui alkuun liukkaalta, mutta tämän tietäen
aloin avaamaan pystymmässä eikä asiassa sen jälkeen ollut mitään
huomautettavaa. Rengas on kuitenkin jonkin verran pidoltaan "kovempi"
kuin pehmeämpi seos, mutta treeniin vallan hyvä.
Lauantain aika-ajo
Aika-ajoon alle siis uudet renkaat: edessä Superbike SC1 ja takana MS2
(60/205). Etukäteen aika-ajossa jännitti suuri osallistujamäärä ja sen
aiheuttama haaste puhtaiden kierrosten osalta. Aika-ajon suorittamiseen oli
kuitenkin aikaa annettu vain 15 minuuttia. Aika-ajosta en sinänsä muista mitään
erityistä. Alkuun oli ruuhkaa ja jouduin hakemaan vauhtia varikolta. Sen
jälkeen pääsin ajamaan ehkä kaksi kierrosta ilman muita ja sitten oli taas
ruuhkaa. Jossain loppuvaiheessa radalla oli taas enemmän tilaa. Pito oli hyvä
koko setin. Sen muistan, että mitään mieletöntä ahaa elämystä jostain
kierroksesta en saanut ja naama venähtikin jonkin verran kun varikolle
tullessani kohtasin Roopen katseen ja hän kertoi, että olin ajanut paalulle!
Mitä ihmettä! Entäs ne Alastaron-erikoisosaajat? Tuloksena siis uran
ensimmäinen paalupaikka ajalla 1:22,6. Wau, taas jotain uutta!
Aika-ajon jälkeen seurasi järkyttävän pitkä odotus itse kilpailuun. En
tiedä mitä järjestäjät olivat miettineet laittaessaan SSC-luokan kilpailun
päivän viimeiseksi kaikkien muiden luokkien jälkeen ajettavaksi? Juuri kukaan
ei jäisi seuraamaan meidän kilpailuja ja kaikki pakkaisivat tavarat sunnuntaina
ja lähtisivät kotiin ennen kuin me oltaisiin edes lähdetty viivalta. Iso kiitos
siis niille ketkä jäitte katsomaan meidänkin kilpailua lauantaina tai
sunnuntaina.
Lauantain kilpailu, 3+7 kierrosta
Kilpailun startti tapahtuisi siis paalulta. Aika kovat paineet, kun miettii
että lähtöni eivät ole koko kautena olleet mitään rakettilähtöjä. Lähtön
ajattelin suorittaa ns. liikennevalolähtönä, kun harjoitus aika-ajojen jälkeen
Aprilian lähtöavustimella päättyi kaameeseen keulan nostoon ja kaasun
sulkemiseen. Toisaalta kun lähtee paalulta, niin ei kuitenkaan voi hävitä
järkyttävän montaa sijoitusta ennen ekaa mutkaa. Näillä mietteillä lähdin siis
lähtöruudukkoon.
Ennen lähtöä tapahtui radan totaalinen kastuminen ja kuljettajat alkoivat
pohtia rengasvalintaa. Itselläni tämä ei aiheuttanut paineita, kun en omista
muita kuin kuivan kelin renkaita. Itselläni olivat siis slicksit alla. Juuri
ennen lähtöä varilkolta portille taivaalta piskotteli sadetta. Totesin Juhalle,
että jos olis normaali ratapäivä, niin ei kyllä mentäisi ajamaan. Juha nyökkäsi
ja sanoi, "Ei mentäis". Siitä sitten kohti lähtöruudukkoa...
Kisasta oli tehty Wet-race eli sitä ei keskeytettäisi, jos sade alkaisi
kesken kilpailun. Tämä tarkoitti myös sitä, että itse kilpailu aloitettiin
kolmella tutustumiskierroksella ja tämän jälkeen olisi lähtö ja seitsemän
kierroksen kilpailu. Tämäkin oli taas jotain uutta paalupaikan lisäksi! Kyllä
roadracing vaan tarjoaa uusia kokemuksia joka kerta! Radan pinta oli kuitenkin
lähes kuiva enkä havainnut siinä tutustumiskierrosten aikana mitään ongelmaa
pidon suhteen.
Startti tapahtui ja liikennevalolähtöni ei oikein onnistunut. Olin ekassa
mutkassa viides. Vaikuttaa siis Jarnon peruskuviolta. Lähdön missaaminen saa
myös jonkinlaisen näyttämisenhalun esiin. En voi olla näin huono! Nyt kaasua
äläkä koske jarruun liian aikaisin. Näytä niille ettet ole näin huono, vaan
lähtösi ovat umpisurkeita! Ensimmäiset mutkat ajettiin puhtaasti läpi ja ekaa
ohitusta tein sitten ekalla kierroksella Las Palmasin jarrussa. Se oli
perusohitus: jarrutus myöhemmin ja sisältä ohi. Vauhti ja ajo tuntui todella
hyvältä sekä uusien renkaiden tuoma psykologinen luotto oli huipussaan.
Seuraavan ohitusyrityksen meinasin tehdä taas Palmasissa, mutta edessä oli
kaksi pyörää enkä oikein tiennyt kummalta puolen yrittäisin ohi niin, ettei vaan
kenenkään kisa päättyisi mihinkään hölmöilyyn. En siis tehnyt mitään vaan
ajattelin odottaa Lemminkäiseen. Siellä näinkin sitten kahden kilpakaverini
olevan ohituspuuhissa ja huomasin sen aiheuttavan sen verran hämminkiä heidän
mutka-ajoon, että ainakin toisesta pääsen ohi kun pidän siistin sisälinjan ja
avaan kaasun täysin auki kohti kikkamutkaa. Toinen pyörä kuitenkin jäi
edelleni, mutta tiesin olevani häntä nopeampi ja päätin toimia heti. Tässä
kohtaa ajattelin, että teen ohituksen kahvilan mutkassa. Ajoin ulkokautta niin
kovaa kun uskalsin, kiersin kuljettajan ja jarrutin myöhään sisään kahvilan
mutkaan (Ilen kerhokilpailun tyyliin!). Enää edessä olisi vaan yksi kuljettaja
– kaasua!
Joskus on niitä päiviä tai pikemminkin settejä kun ajaminen tuntuu helpolta
ja vauhtia tuntuu pystyvän nostamaan ihan järjettömästi ja kaikki tuntuu
onnistuvan. Lauantain kilpailu oli minulle tällainen setti. Kiristin vauhtia
koko ajan ja saavutin edellä ajavaa niin, että tiesin vielä pääseväni ohi.
Ehdin ajaessa jopa miettiä ohitusta ja kilpakumppania seuratessani tiesin että
itselleni sopivin ohituspaikka on Lemminkäisen jarru. Siinä jarrutin ajetuilla
kierroksilla selkeästi myöhemmin ja sain häntä huomattavasti kiinni.
Toiseksi viimeisellä kierroksella tein Palmasissa vaihtovirheen ja minulle
jäi kolmonen pesään. Jos jostain Aprilaa kritisoin, niin minun jalalle vaihdepolkimen
liikkeet ovat turhan pitkät. Pidän enemmän lyhyemmästä liikeradasta.
Vaihtovirheen vuoksi en päässyt nopeassa vasurissa oikein imuun ja jarrussa
jäin liian kauaksi. Edessä olisi siis viimeinen kierros ja uusi yritys. Nyt
lähdettiin Palmasista peräkkäin, edessä siis nopea vasuri, jonka läpi menimme
tasatahtia. Ohjasin pyörän kaksi metriä vasemmalle puolelle ja sitten odotin
toisen jarrua. Heti kun havaitsin toisen tekevän jarrutuksen, niin tein oman
jarrun ja otin mutkan apeksin ulostulossa kiinni. Pääsin ohi! Enää olisi jäljellä
neljä mutkaa ennen ruutulippua! Ensimmäinen voitto on tulossa. Voiko tätä
uskoa!!! Nyt täytyy vaan pitää vara ettei kahvilan mutkassa tapahdu ohitusta
toisin päin. Otin kahvilan mutkan siis sisältä kiinni sillä seurauksella, että
tulimme maaliviivan yli 0,053 sekunnin erolla minun hyväkseni, kun toinen sai
kahvilaan paremman avauksen kuin minä! 
Wuhuu voitto tuli kotiin! Tätä en toki huomannut vaan ajoin kaksi
lämmittelykierrosta, koska yksi kierroksella ohitettava jäi minun ja ruutulipun
väliin enkä tätä ensin havainnut maaliin tullessani, uups. No sainpa yhden
kierroksen enemmän ajettua... Vitsi mikä fiilis. Toki paras tunne tuli vasta
myöhemmin. Samalla sain kuulla ajaneeni alle 1:22;n ajan. Vähän siistiä! Kello
pysähtyi aikaan 1:21,8, joka oli luonnollisesti oma enkka.
Sunnuntain kilpailu, 10 kierrosta
Sunnuntain kilpailuun lähdin paalulta, mutta gridiin saapuessani sain
kuulla, että otamme lippu-lähdön. Käsite oli minulle toiminnan osalta hieman
vieras. Näin ollen lähdöstä tuli aika jännä ja oma suunnitelmani meni sen myötä
roskikseen, kun missasin lähdön. Ihan kuin tässä olisi joku toistuva kaava?
Lähtöharjoituksia tai ajatuksia siitä paremman suorituksen toivossa
otetaan siis ilomielin vastaan. Taas alkoi kova kamppailu kohti kärkeä, mutta
hukkasin aikaa sen verran enemmän, että hukatut sekunnit kilpakumppanien takana
sekä kikkamutkasta kahvilaan hitaamman perässä ajaminen (oma vika kun en mennyt
ohi) jättivät ykköseen ja kakkoseen liikaa kaulaa. He ajoivat myös sen verran
hyvin, että maalissa kakkossijaan taisi jäädä noin 2,8 sekkaa. Heitä en tällä
kertaa olisi millään saanut kiinni. Myöskään lauantain vastaavaa ajofiilistä ja
valtavaa onnistumisen tunnetta ei ollut nyt niin hyvin läsnä kuin aiemmin.
Tuloksena kuitenkin hienosti kolmas tila.
Omasta kokemuksestani tuo sunnuntain kisa oli hieman tylsä. Tästä pois
lukien hieno taistelu sukunimikaimani kanssa, kenen kanssa mentiin
ykkösmutkassa pitkään rinta rinnan. Keli oli todella hyvä ja aurinkoinen. Rata
tuntui omasta mielestä liukkaammalta kuin lauantaina. Tähän saattoi rataa
enemmän vaikuttaa renkaat tai sitten molemmat yhdessä. Yöllä oli kuitenkin
satanut runsaasti vettä. Kenties silläkin oli jotain tekemistä liukkauden
kanssa. Ajallisesti jäin kolme kymmenystä lauantain parhaasta eli likellä
oltiin.
Alastaron kokemukset
Plussaa:
-
Kaiken kaikkiaan kisoista jäi loistava fiilis ekan voiton vuoksi!
-
uusi asfaltti on kyllä ihanan tasainen
-
osallistujia oli paljon
-
tunnelma oli hieno
-
yleisöä oli tapahtumassa mukavasti paikalla
Miinusta
-
SSC:n ei pitäisi olla viimeinen ajettava luokka
-
yleisö oli jo lähtenyt kotiin ennen meidän lähtöä
-
kiihdytyssuoran sähköjen korjailun ei pitäisi olla kuljettajan hommaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti