Edessä oli viimeinen SM-kisojen yhteydessä ajettava kilpailuviikonloppu samalla konstillaatiolla kuin aiemmatkin kisaviikonloput. Tämän jälkeen olisi vielä tiedossa kauden päättävä MP-Tuen järjestämä Alastaron viikonloppu syyskuun puolella. Säätiedot näyttivät hieman epävakaiselta ja sadetta oli jossain kohtaa varmasti tulossa. Kysymys olikin lähinnä siitä, että haittaisiko sade ajoja vai ehtisikö rata kuivumaan ennen päivän viimeisenä ajettavia omia lähtöjä.
Pistetilanne näytti omalta osalta aika stabiililta. Eteen oli liikaa matkaa ja taaksekin oli jonkinlainen etumatka. Itselläni kuin ei ole sadekelin renkaita, niin huolena oli mahdollinen sadekisa ja sitä kautta automaattinen nollapistesaalis. Tämä olisi saattanut vielä keikauttaa asetelmia jonkin verran omalta kantiltani huonompaan suuntaan, mutta onneksi niin ei käynyt. Kisat päästiin ajamaan kuivalla kelillä. Ainoastaan sunnuntain Warm Up jäi ajamatta sateen vuoksi.
Edelliseltä viikonlopulta oli tuliaisina uusi kilpailija Toni, joka kertoi osallistuvansa Motoparkin kilpailuun. Otimmekin viereiset telttapaikat ja ajaisimme siis samassa sarjassa. Toivottavasti vinkeistäni ja vertaistuesta oli Tonille hyötyä. Ainakin itse koin Botnialla Ilen vertaistuesta paljon apua valmistautumisissa ja aikataulun hahmottamisessa kilpailupäivän aikana. Kello ainakin tykkäsi Tonin ajosta ja hyvältähän se näytti muutenkin itse radaltakin monitoroituna. Onnittelu Tonille hyvistä suorituksista, pokaalista ja omasta uudesta ennätyksestä!
Kuvista kiitos Jenni Karilalle ja Timo Holländerille!
Perjantain harjoitukset 3x20 min
Perjantain harjoituksia lähdin ajamaan käytetyillä renkailla. Takana oli
edelliseltä kisaviikonlopulta ja yhdeltä ratapäivältä ajettu Dunlopin MS2 ja
edessä Pirellin Superbike SC1. Ajoin perjantaina kolme settiä ja paras aika
taisi olla 1:31,5 eli melkein sama kuin oma ennätykseni Motoparkin radalla.
Renkaat olivat kuluneet, mutta eivät aiheuttaneet mitään odottamatonta pidon
tai tuntuman osalta. Harjoitukset kuitenkin vahvistivat omaa tunnetta siitä,
että kaikki on suht' kohdallaan ja kunhan saisin vain tuoreet renkaat alle,
niin oma tavoite tälle kaudelle eli 1:30,9 alitetaan varmasti aika-ajossa tai
kilpailussa. Lauantain aika-ajo
Lauantaina oli taas normaaliin tyylin ensiksi aika-ajot. Itse osaan omasta mielestäni suhtautua aika-ajoihin hyvällä latauksella. Mikä on sen parempaa kuin lähteä ajamaan lentävällä lähdöllä, tehdä oma parhaansa ja joku mittaa luotettavasti oman suorituksen ja laittaa sen tulosliuskaan, jee! Ajoin siis ajot lähes paineitta ja mitäpä näistä nyt paineita ottamaan. Näytettävää tai jotain todistettavaa kun ei kuitenkaan ole kenellekään. Alla oli tuoreet renkaat, kiitos vain Toni T. vaihdosta, tällä kertaa molemmat olivat Pirellin Superbiket ja SC1:t.Mikään ei ole kyllä niin hyvä fiilis kuin se että pääsee radalle ihan uusilla renkailla ja fyysisesti tuoreessa kunnossa. Luulen, että lähes aina saisi luultavimmin ajettua oman uuden enkan, jos vaan vastaavaa saisi tehdä useammin. Toki edellinen olisi pidemmän päälle melkoinen paradoksi. Aika-ajossa pito oli loistava ja pääsin ajamaan hyvässä raossa, niin että sain tehtyä kaksi hyvää kierrosta. Tiesin heti aika-ajon aikana, että ajoin omat nopeimmat kierrokseni ikinä Motoparkissa. Viimeiset kaksi kierrosta ajoin vain, jotta pääsisin tekemään harjoitusstartin aika-ajon loputtua. Harjoitusstartissa luotin Aprilian tarjoamaan Launch Controllingiin ja asetukseen 2. Tällä asetuksella ottaisin myös lähdöt.
Aika-ajon tuloksena oli oma ennätys 1:29,9 ja toiseksi paras kierros oli muistaakseni 1:30,1. Wuhuu, alle 1:30! Raja on vihdoin rikottu. Nyt kehtaa kertoa oman ennätyksen, kun on sentään samalla kymmenyksellä nopeimpien kanssa. Ai niin, tuloksena oli hivenen yllättäen paalupaikka. Tämä lupasi hyvää ehkä hivenen huonon starttaavan maineeni kaveriksi tulevaan kilpailuun. Ei jäisi niin montaa paikkaa heti kirittäväksi. Edellinen ei tarkoita, että ottaisin huonon lähdön tahallani, mutta itse koen sen aika haastavaksi ja omassa ajossa selkeäksi parannuskohteeksi. Tähänkään ei ole muuta parannuskeinoa kuin harjoittelu, joka starttien osalta on minulla ollut todella vähäistä tai ehkä pikemminkin olematonta.
Lauantain kilpailu, 10 kierrosta
Aika-ajosta jäi hyvä fiilis oman uuden ennätyksen myötä sekä siksi, että osasin
niin hyvin tuntea oman suorituskykyni käytetyillä renkailla ja sen miten hyvin
saisin ajettua kun saisin vain uudet renkaat alle. Näillä fiiliksillä lähdettiin
siis viivalle. Oma lähtömme olisi päivän viimeinen, joten edessä oli viiden
tunnin odotus, joka piteni vielä suunnitellusta toisessa lähdössä tapahtuneiden
valitettavien tapahtumien johdosta.
Startissa jäin ekaan mutkaan mentäessä hieman pussiin ja olin mutkassa neljäntenä. Voi kettu, taas joutuu kirimään! No pitää vaan ajaa kovempaa. Ekat kierrokset ajelin neljäntenä seuraten toisen ja kolmannen välistä kamppailua, josta arvelin minulle siunaantuvan vielä mahdollisuuden ohittaa ainakin toinen tai jopa molemmat samalla kertaa! Kierrosten edetessä edessä tapahtuikin yritystä ja liikehdintää. Lopulta kolmantena olevalle tapahtui ylämäkeen mentäessä virhe ajolinjassa, jonka seurauksena sain paremman vauhdin ennen shikaania ja menin jarrussa ohi. Tämän jälkeen tähtäimessä oli tietenkin toinen sija.
Oma ajo maistui hyvältä, mutta selkeästi tässä kisassa mentiin enemmän lähellä omaa limiittiä kuin ehkä kertaakaan aiemmin tällä kaudella. Se näkyi pyörän elämisenä ja takapyörän luistoina. Muutamia tilanteita edellisistä aiheutui, mutta ei kuitenkaan tavallaan mitään yllättävää. En ehtinyt kalibroimaan takarangasta muuttuneiden mittojen vuoksi (Dunlop vs. Pirelli), mutta en osaa arvioida oliko sillä itse ajoon elektroniikan tai jonkun muun suhteen mitään vaikutusta. Keuliminen oli edelleen voimakasta ja toi ajoon tiettyä luonnetta ja haastetta.
Takaisin kilpailuun eli edessä oli siis vielä kaksi pyörää, joista ainakin toisen aioin ohittaa. Ensimmäinen kuin alkoi jo hävitä näköpiiristä meidän keskinäisen kilvanajon siivittämänä. Ohituspaikka siunaantuikin samaan shikaaniin kuin edellinenkin. Tällä kertaan tein ohituksen kuitenkin ulkokautta, koska siellä oli enemmän tilaa. Jarrutin vaan mahdollisimman myöhään ja sitten tiukka leikkaus sisälle, kaasu auki ja eikun karkuun! Hei täältäkin pääsee!
Tämän jälkeen lähdin ajamaan omaa kovaa ja kierrosajat olivatkin matalia kolmekymppisiä. Minulla oli tällä kertaa ensimmäistä kertaa apuna näyttötaulujen näyttäjä ja ajanottaja, joiden ansioista uskallan väittää, että sain ajettua kakkostilani. Jäin nimittäin toiseksi viimeisellä kierroksella kierroksella ohitettavan taakse ylämäkeen lähtevässä oikeassa ja ajattelin tekeväni ohituksen ulkokautta avauksessa, mutta jouduinkin muuttamaan ajolinjaani kesken mutkan sisälle ja hukkasin tässä merkittävästi aikaa. Tullessani näyttötaulun kohdalle huomasin, että etumatkani oli hukattu eli nyt kaikki peliin. Viimeinen kierros olisi ajettava niin kovaa, etten antaisi missään kohtaa mahdollisuutta ohitukseen ja varsinkin suorat olisi ajettava kovempaa kuin oikeasti uskaltaisin. Väsymys tuntui kuitenkin aika pahasti käsissä ja ajattelin että mitähän tästä vielä tulee?
No siitä tuli koko kilpailun nopein kierros 1:29,785 ja takana tulija hävisi minulle 0,471 sekuntia ja hänen perässään neljänneksi tullut hävisi hänelle 0,301 sekuntia. Ajoimme kaikki omat nopeimmat kierroksemme vikalla kierroksella ja kaikki pääsivät alle 1:30:n. Aika hurjaa! En tiedä olisinko tätä atakkia osannut tehdä ilman taulun tietoa tai ainakaan niin tietoisesti kuin nyt. Kiitokset vaan Komujärville ja isosti!!!
Oma sijoitus maalissa oli siis toinen. Voittajalle reilut onnittelut! Tällä kertaa ei ollut saumaa ykköseksi, mutta kivaa oli. Olin tyytyväinen uuteen enkkaan ja kilpailun, omasta mielestäni hyvään, tasoon. Katsojillakin oli kuulemma ollut viihdyttävä tuokio meidän kilpailun parissa. Omaa mieltä lämmitti kommentti hienosta sladista, jonka olin kuulemma tehnyt ylämäen kiihdytyksessä, wau.
Sunnuntain starttiruutu oli lauantain parhaan kierroksen perusteella
ensimmäinen. Tästä olisi hyvä lähteä liikkeelle. Fiilis oli lauantailta
vapautunut ja paineeton. Koko aamun satoi vettä puoleen päivään asti.
Sääennuste kuitenkin näytti, että ilma selkenisi ja meidän ajo ajettaisiin
kuivalla. Näin kävikin ja tämäkin kilpailu ajettiin kuivalla kuten kaikki
muutkin tämän vuoden kilpailut tähän mennessä. Vitsi mikä tuuri on käynyt
ilmojen suhteen!
Lähdön hetki tuli ja otin tällä kertaa hyvän lähdön. Kyllä luit oikein, hyvän lähdön. Olin ekassa mutkassa toisena, mutta johtaja oli ottanut pienoisen varaslähdön eli startti meni siis hyvin. En tiedä vaikuttiko tähän Ileltä saamani leikkimielinen uhkaus luunapista korvalliselle, jos munisin lähdön vai aloinko viimein oppimaan? Pari kierrosta ajettiin samassa järjestyksessä kunnes tein vaihtovirheen alalenkillä, kun pesään jäi vitonen nelosen sijaan. Tämän vuoksi jouduin tekemään ylimääräisen vaihdon ja luonnollisesti tämä kostautui paikan menetyksellä. Ihanan pienestä on sijoituksen vaihtuminen kiinni.
Heti seuraavalla kierroksella tein shikaanin ulostulossa ajovirheen ja jouduin nostamaan avauksessa kaasulta etten olisi ajanut leveäksi. Tämäkin virhe näkyi sijoituksessa miinus ykkösenä. No ei muuta kuin ajatukset kasaan ja jahtaamaan! Rasitus alkoi tuntua jäsenissä ja teki ajosta hivenen kankeaa. Tämä oli sama kuitenkin kaikille ja sainkin taas kolmatta sijaa kiinni mukavasti eli kyllä ne toisetkin väsyy. Lopulta ohituspaikka aukeni tornin mutkan avauksessa, jossa edellä ajanut katsoi taakse ja minä kiitin tästä ajamalla ensimmäiseen mutkaan mennessä rinnalle enkä katsonut taakseni. Sitten vain jarrutin niin myöhään ja kovaa kuin uskalsin.
Lopun kisaa jahtasin toista sijaa tavallaan turhaan, koska varaslähdöstä oli määrätty aikasakko toisena olevalle. Takana ei ollut enää uhkaa, joten positio oli siis turvallinen. Yritin kuitenkin saada vielä ohitusta aikaan, mutta edellä ajavani kuljettaja ajoi sellaista linjaa ettei ohituspaikkaa oikein helpolla siunaantunut. Lopulta en halunnut tehdä mitään hölmöä liikettä, joka olisi vaarantanut molempien kilpailun. Lisäksi shikaanin jarruun en väsymyksen vuoksi enää saanut sellaista lähtöä, että ohituksessa olisi ollut järkeä. Muutaman ajatus ohituksista yllättävissä paikoissa tuli mieleeni kesken ajon, mutta en niitä tavallaan uskaltanut väsyneen lähteä yrittämään. Tämä oli varmaan ihan järkevä päätös kaikkien kannalta.
Tuloksena siis sunnuntain kilpailustakin toinen sija. Hyvin meni ja kesäkuun sijat 5. ja 3. oli tavallaan nyt saatu kuitattua, kun nyt ajoin kisat Aprilialla enkä Ducatilla kuten viimeksi. Olin tyytyväinen viikonloppuun ja omiin suorituksiini Motoparkissa. Parannettavaa jäi kuitenkin omaan ajoasentoon ja tiettyjen kohtien ajamiseen, joista seuraavassa hieman enemmän. Sunnuntaina myös pyörä eli aika paljon ja oli osittain todella levoton kiihdytyksissä. Edellinen ja kuluneemmat renkaat tekivät ajosta aika mielenkiintoista ja haastavaa.
Loppuun vielä haluan lausua kiitokset järjestävälle taholle, sponsoreille, ystäville, kilpakumppaneille ja radalla olleille auttajille. Te olette kaikki tärkeitä ja ilman teitä ei tätä voitaisi harrastaa. Ehkä ensi vuonna olisi hyvä, jos mukana olisi joku auttava käsipari ja joku muu kuin avokärry. Yksin tekemisessä on oma viehätyksensä, mutta rajat alkavat tulla tekemisessä aika lailla vastaan.
Startissa jäin ekaan mutkaan mentäessä hieman pussiin ja olin mutkassa neljäntenä. Voi kettu, taas joutuu kirimään! No pitää vaan ajaa kovempaa. Ekat kierrokset ajelin neljäntenä seuraten toisen ja kolmannen välistä kamppailua, josta arvelin minulle siunaantuvan vielä mahdollisuuden ohittaa ainakin toinen tai jopa molemmat samalla kertaa! Kierrosten edetessä edessä tapahtuikin yritystä ja liikehdintää. Lopulta kolmantena olevalle tapahtui ylämäkeen mentäessä virhe ajolinjassa, jonka seurauksena sain paremman vauhdin ennen shikaania ja menin jarrussa ohi. Tämän jälkeen tähtäimessä oli tietenkin toinen sija.
Oma ajo maistui hyvältä, mutta selkeästi tässä kisassa mentiin enemmän lähellä omaa limiittiä kuin ehkä kertaakaan aiemmin tällä kaudella. Se näkyi pyörän elämisenä ja takapyörän luistoina. Muutamia tilanteita edellisistä aiheutui, mutta ei kuitenkaan tavallaan mitään yllättävää. En ehtinyt kalibroimaan takarangasta muuttuneiden mittojen vuoksi (Dunlop vs. Pirelli), mutta en osaa arvioida oliko sillä itse ajoon elektroniikan tai jonkun muun suhteen mitään vaikutusta. Keuliminen oli edelleen voimakasta ja toi ajoon tiettyä luonnetta ja haastetta.
Takaisin kilpailuun eli edessä oli siis vielä kaksi pyörää, joista ainakin toisen aioin ohittaa. Ensimmäinen kuin alkoi jo hävitä näköpiiristä meidän keskinäisen kilvanajon siivittämänä. Ohituspaikka siunaantuikin samaan shikaaniin kuin edellinenkin. Tällä kertaan tein ohituksen kuitenkin ulkokautta, koska siellä oli enemmän tilaa. Jarrutin vaan mahdollisimman myöhään ja sitten tiukka leikkaus sisälle, kaasu auki ja eikun karkuun! Hei täältäkin pääsee!
Tämän jälkeen lähdin ajamaan omaa kovaa ja kierrosajat olivatkin matalia kolmekymppisiä. Minulla oli tällä kertaa ensimmäistä kertaa apuna näyttötaulujen näyttäjä ja ajanottaja, joiden ansioista uskallan väittää, että sain ajettua kakkostilani. Jäin nimittäin toiseksi viimeisellä kierroksella kierroksella ohitettavan taakse ylämäkeen lähtevässä oikeassa ja ajattelin tekeväni ohituksen ulkokautta avauksessa, mutta jouduinkin muuttamaan ajolinjaani kesken mutkan sisälle ja hukkasin tässä merkittävästi aikaa. Tullessani näyttötaulun kohdalle huomasin, että etumatkani oli hukattu eli nyt kaikki peliin. Viimeinen kierros olisi ajettava niin kovaa, etten antaisi missään kohtaa mahdollisuutta ohitukseen ja varsinkin suorat olisi ajettava kovempaa kuin oikeasti uskaltaisin. Väsymys tuntui kuitenkin aika pahasti käsissä ja ajattelin että mitähän tästä vielä tulee?
No siitä tuli koko kilpailun nopein kierros 1:29,785 ja takana tulija hävisi minulle 0,471 sekuntia ja hänen perässään neljänneksi tullut hävisi hänelle 0,301 sekuntia. Ajoimme kaikki omat nopeimmat kierroksemme vikalla kierroksella ja kaikki pääsivät alle 1:30:n. Aika hurjaa! En tiedä olisinko tätä atakkia osannut tehdä ilman taulun tietoa tai ainakaan niin tietoisesti kuin nyt. Kiitokset vaan Komujärville ja isosti!!!
Oma sijoitus maalissa oli siis toinen. Voittajalle reilut onnittelut! Tällä kertaa ei ollut saumaa ykköseksi, mutta kivaa oli. Olin tyytyväinen uuteen enkkaan ja kilpailun, omasta mielestäni hyvään, tasoon. Katsojillakin oli kuulemma ollut viihdyttävä tuokio meidän kilpailun parissa. Omaa mieltä lämmitti kommentti hienosta sladista, jonka olin kuulemma tehnyt ylämäen kiihdytyksessä, wau.
Sunnuntain kilpailu, 10 kierrosta
Lähdön hetki tuli ja otin tällä kertaa hyvän lähdön. Kyllä luit oikein, hyvän lähdön. Olin ekassa mutkassa toisena, mutta johtaja oli ottanut pienoisen varaslähdön eli startti meni siis hyvin. En tiedä vaikuttiko tähän Ileltä saamani leikkimielinen uhkaus luunapista korvalliselle, jos munisin lähdön vai aloinko viimein oppimaan? Pari kierrosta ajettiin samassa järjestyksessä kunnes tein vaihtovirheen alalenkillä, kun pesään jäi vitonen nelosen sijaan. Tämän vuoksi jouduin tekemään ylimääräisen vaihdon ja luonnollisesti tämä kostautui paikan menetyksellä. Ihanan pienestä on sijoituksen vaihtuminen kiinni.
Heti seuraavalla kierroksella tein shikaanin ulostulossa ajovirheen ja jouduin nostamaan avauksessa kaasulta etten olisi ajanut leveäksi. Tämäkin virhe näkyi sijoituksessa miinus ykkösenä. No ei muuta kuin ajatukset kasaan ja jahtaamaan! Rasitus alkoi tuntua jäsenissä ja teki ajosta hivenen kankeaa. Tämä oli sama kuitenkin kaikille ja sainkin taas kolmatta sijaa kiinni mukavasti eli kyllä ne toisetkin väsyy. Lopulta ohituspaikka aukeni tornin mutkan avauksessa, jossa edellä ajanut katsoi taakse ja minä kiitin tästä ajamalla ensimmäiseen mutkaan mennessä rinnalle enkä katsonut taakseni. Sitten vain jarrutin niin myöhään ja kovaa kuin uskalsin.
Lopun kisaa jahtasin toista sijaa tavallaan turhaan, koska varaslähdöstä oli määrätty aikasakko toisena olevalle. Takana ei ollut enää uhkaa, joten positio oli siis turvallinen. Yritin kuitenkin saada vielä ohitusta aikaan, mutta edellä ajavani kuljettaja ajoi sellaista linjaa ettei ohituspaikkaa oikein helpolla siunaantunut. Lopulta en halunnut tehdä mitään hölmöä liikettä, joka olisi vaarantanut molempien kilpailun. Lisäksi shikaanin jarruun en väsymyksen vuoksi enää saanut sellaista lähtöä, että ohituksessa olisi ollut järkeä. Muutaman ajatus ohituksista yllättävissä paikoissa tuli mieleeni kesken ajon, mutta en niitä tavallaan uskaltanut väsyneen lähteä yrittämään. Tämä oli varmaan ihan järkevä päätös kaikkien kannalta.
Tuloksena siis sunnuntain kilpailustakin toinen sija. Hyvin meni ja kesäkuun sijat 5. ja 3. oli tavallaan nyt saatu kuitattua, kun nyt ajoin kisat Aprilialla enkä Ducatilla kuten viimeksi. Olin tyytyväinen viikonloppuun ja omiin suorituksiini Motoparkissa. Parannettavaa jäi kuitenkin omaan ajoasentoon ja tiettyjen kohtien ajamiseen, joista seuraavassa hieman enemmän. Sunnuntaina myös pyörä eli aika paljon ja oli osittain todella levoton kiihdytyksissä. Edellinen ja kuluneemmat renkaat tekivät ajosta aika mielenkiintoista ja haastavaa.
Loppuun vielä haluan lausua kiitokset järjestävälle taholle, sponsoreille, ystäville, kilpakumppaneille ja radalla olleille auttajille. Te olette kaikki tärkeitä ja ilman teitä ei tätä voitaisi harrastaa. Ehkä ensi vuonna olisi hyvä, jos mukana olisi joku auttava käsipari ja joku muu kuin avokärry. Yksin tekemisessä on oma viehätyksensä, mutta rajat alkavat tulla tekemisessä aika lailla vastaan.
Mitä jäi parannettavaa kierrosajan suhteen?
Heti kun katsoo omat videonsa läpi ja nopeuskäyrät, niin huomaa missä homma ei mennyt ihan putkeen. Parannettavaa jäi siis aika paljon ja tällä kertaa haasteet olivat:
1. Bussipysäkin läpiajo
(nopeus ei voi laskea niin paljon kuin nyt)
2. Edellisen huippunopeus ja jarru (259 km/h ei riitä vaan pitää ajaa pidemmälle ja jarruttaa myöhemmin. Kertaakaan ei tullut tunnetta, että nyt ei enää käänny eli tässä oli liikaa varmuusmarginaalia!)
3. Takalenkin ylämäen mutkiin meno ja läpiajo lujempaa (tämä onnistui ainakin yhden kerran, joten miksei onnistuisi joka kerta)
4. Ylämäkeen lähtevän
oikean mutkan kiihdytys (en saanut kaasua kunnolla auki kun pyörä keuli niin
paljon. Tämä rajoitti nopeutta ja heikensi ohitusmahdollisuuksia shikaanin
jarruun)
5. Shikaani läpiajo (tämä vaatii vain lisää harjoitusta eli pidemmälle kaasu auki, jarrulla kanttariin ja aikaisempi kaasun avaus)
6. yleisesti pienillä suorilla kaasun täysi avaaminen (tällä saa kierrosaikaa tasaisesti alas monesta eri paikkaa. Aika vanha vitsi!)
Motoparkin kokemukset
Plussaa:- oman suorituskyvyn arviointi
- oma kierrosennätys ja tavoitteen saavuttaminen
Miinusta:
- perjantain harjoitusten lisähinta ja sähkömaksu (kesäkuussa näitä ei ollut)
- kädet tuntuivat perjantain jälkeen todella väsyneiltä, mutta palautuivat lauantaille
- ajoasentoa pitää vielä harjoitella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti