22. Kausi on taas avattu – mitkä on tunnelmat?

Ahvenisto Org

Vähän oli viileää toukokuussa.

Kevään ja kesän ensimmäiset kumit on nyt jätetty sekä Ahveniston että Alastaron asfalttiin. Toki

ensimmäisestä ei kyllä jäänyt asfalttiin mitään, sillä niin kylmä oli toukokuun alun sisäänajo ettei renkaat kuluneet lainkaan. Olosuhteet olivat kyllä haasteelliset kylmän ilman ja kosteuden vuoksi. Siihen kun lisätään ajamaton, uusi ja rakennettu pöyrä, niin kokemus oli suoraan sanottuna jännittävä.

Itse ajo sujui niin, että sain ajettua kaksi settiä ja yhden kierroksen ennen toisen kuljettajan harmillista kaatoa ja punaista lippua. Tämän jälkeen tulikin viilentävä sadekuuro, joka ajoi minut kyllä kotiin ennemmin kuin odotellemaan mahdollista radan kuivumista. Pyörän osalta huomioina olivat vaihdevivun asennon muuttaminen sopivammaksi, jonka tosin joudun varmaan vaihtamaan takaisin, sillä se mikä sopii suoralle ei sovikaan kovaan kallistukseen, jos vaihdetta haluaa vaihtaa pienemmälle.

Mutta kaiken järisyttävin juttu oli kuitenkin blipper! Siinä on jumalten lahja yksittäiselle motoristille!! Jos on mahdollista, niin hankkikaa sellainen omaan pyöräänne. Ei tartte miettiä kytkinvivun mallia tai toimivuutta, kun sitä ei tarvitse edes käyttää! Sen kuin pykältää ylös tai alas ja niin paljon kuin ehtii. Ehdoton varuste, jos haluaa helppoutta ajamiseen. Ei siitä välttämättä suoraan mitään parannusta kierrosaikoihin tule, mutta on se niin hauska kuunnella välikaasua että jo siitä ilosta kannattaa tähän panostaa.

Alastaro MP-Tuki

Nyt saatiin jo numerotkin kylkiin.

Alastarossa päästiin sitten MP Tuen päivillä ajamaankin sitten täysin kesäisissä tunnelmissa. Hiki tuli

kuin heinäkuussa konsanaan. Asfaltti oli taas uusittu ja pinta olikin todella hyvä lukuun ottamatta ykkösmutkan röykkyjä. Extra pisteet kanttareiden taakse tehdyille turva-alueille, jotka ovat erinomainen lisä varsinkin moottoripyörille. Toki se vähentää myös autojen nostattamaa soran määrää, ehkä.

Itse ajot sujuivat kierrosaikoja jatkuvasti parantaen ja pyörään tutustuen. Pyörässä on jonkin verran eroa edelliseen vanhempaan malliin, joten ihan suoraan ennätysten rikkomiseen ei päästy. Ajat kuitenkin paranivat, mutta muutama sekunti viime vuoden parhaista kisakierroksista jäätiin. Toki renkaina ei olleet vastaavat kuin kilpailuissa, mutta pientä harmistusta se ehkä kuitenkin mieleen toi kun ei heti oltu samoissa vauhdeissa. Oli kuitenkin kivaa kun muutkin Kaartisen Motorsportin pyöristä pääsivät paikalle testaamaan. Aika meni kuitenkin kaikilla vähän omia laitteita testaillessa eikä yhteistä ajamista oikein huomattu edes miettiä.

Sen sitä myös itsestäni huomasin, että tämä harrastus vaatii itseltäni jonkun verran tottumista vauhtiin ja ajamiseen noin yleisesti. Suurimmat erot aiempiin nopeimpiin kierroksiin kun tulivat jarruista ja nopeista mutkista. Uskonkin näiden korjaantuvan kunhan pääsee vaan muutamia harjoituskertoja lisäämään.

Sunnuntaina osallistuinkin sitten KVR-ajokoulutukseen. Siinä käytiin läpi ajoasentoa ja ajolinjoja. Parannettavaa löytyi monesta jutusta ja tarkoitus on koittaa muuttaa omaa ajoa ohjeiden suuntaan. Tärkeeä oli kuitenkin itselleni kuulla, että ajamisessa ei ole turhia riskejä. Näin ollen suurimmaksi tehtäväksi jäi nostaa vauhtia ja jarruttaa myöhemmin.

Tästä matka jatkuu kohti helatorstain Motoparkia ja sen jälkeen sitten Alastaroon. Katsotaan sitten onko vauhti nopeisiin mutkiin löytynyt ja jarrupelko syrjäytynyt. Se täytyy vielä mainita, että oli todella mukava nähdä piiitkän talven jälkeen samoja varikkonaamoja ja jutella niitä näitä samoista ikuisuusaiheista: mitkä renkaat, mikä paine, mitä aikoja, mitä olet talvella tehnyt pyörälle jne. On se kumma ettei noiden jauhamiseen väsy lainkaan. Noitakin juttuja ja täysin uutta ympäristöä kodin ja työn ulkopuolelta taisi siis loppujen lopuksi olla kova ikävä, heh.

Nähdään radalla! Kaikille vaan kausi kovaan alkuun.