Alastaron
viikonloppu on perinteisesti se seuratuin kilpailutapahtuma Road
racingin piirissä ja tänä vuonna mukana oli myös kovia
kuljettajia sarjan ulkopuolelta. Tämä lisäsi oman mausteensa
kisoihin ja kovat ajat saatiinkin historian kirjoihin. Oma ajo sujui
perjantaina ihan ok, mutta haasteena oli saada renkaat toimimaan
uudella asfaltilla, jossa pito oli valtavan hyvä. Tuloksena siis
kasa kuluneita renkaita vailla varsinaista ahaa-elämystä toimivasta
setupista. Lauantain aika-ajossa sain ajettua ekalla yrityksellä
jonkinlaiset ajat, mutta kun kävin vetämässä happea ja
tarkastamassa takarenkaan kunnon ja palasin radalle, niin sain
ajettua oman uuden ennätyksen! Tason ollessa omasta mielestäni
järjettömän kova, niin omalla enkalla päästiin ruutuun 19.
Lämpötila oli
kaikkina päivinä yli 30 asteen, joten pyörä ja mies olivat
tiukassa testissä. Lauantain kisassa en saanut pidettyä haluttua
vauhtia missään vaiheessa vaan kilpailun tulos oli pettymys.
Jostain syystä sama toistui myös sunnuntaina ja kisasta jäikin
suuhun sitä perinteistä, katkeraa kalkkia. Pystyssä sentään pysyttiin, mutta se tuntuu laihtalta lohdukta. Pakko ottaa revanssi ja
mennä radalle uudelleen ensi viikonloppuna katsomaan josko Alastaron
uusi pinnoite saataisiin kuitenkin kesytettyä hieman paremmin.
Muuten viikonlopusta
ei ole kauheasti kerrottavaa. Corseneron ja Brandtin avulla
tapahtumaan saatiin luotua tarjoilut sponsoreille ja mukana oli myös
tapahtumaa varten pantu oma olut, joten jotain kivaa ja erilaista oli
kuitenkin olemassa. Toivottavasti kaikille jäi tästä mieluisa
kokemus ja uusille henkilöille oli kiva tutustua lajiin polttavan
kuumissa olosuhteissa. Kiitokset vaan järjestelyissä auttaneile
henkilöille ja toivottavasti tälle saadaan jatkoa!
Plussaa:
-
aika-ajossa tuli oma ennätys
-
uusi pinnoite oli todella tasainen
-
mukana oli Suomen parhaimmisto ajamassa kilpaa
Miinusta:
-
kisavauhti oli huono
-
oikeaa asetusta alustaan ja renkaisiin oli vaikeaa löytää
-
en pystynyt voittamaan kuumaa keliä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti