Ei tätäkään
puuhaa olisi kiva tehdä, jollei olisi mukana nippu huikeita ihmisiä.
Haluaisinkin kiittää tulevan kauden osalta erityisesti seuraavia henkilöitä ja
yrityksiä: Lehtelän autokoulu Jani, RK Eristys Lasse, Corsenero Japi, Kallio
Racing Vesa, Sanna, Maarit, Sirkka, Osku, Antti, Juha T., Tuomo, Anssi, Jari,
Ile, Tomi K., Roope, Emppu, Juha K., Tomi P., Biketeam Vantaa Tommi ja Tomi,
MP-Tuki Jussi, Jukka ja Soili, Org kokonaisuudessaan.
Mitä tää lysti maksaa – onko
tässä mitään järkeä?
Numeroa vaille valmis radalle!
Tähän osaan
en viitsi lähteä mitään varsinaisia kokonaiskustannuksia yksityiskohtaisesti laskemaan,
mutta jotain hintoja voin laittaa, että pääsette enemmän kärryille.
Kokonaisuudessaan harrastuksen hinta kuitenkin riippuu omasta omistautumisasteesta tai
hulluuden määrästä – miten sitä kukin mielessään arvioi. Ratapäivien hinnat
ovat radasta ja ajoista riippuvaisia, mutta pöyrivät noin 45-100 euron nurkilla.
Halvalla hinnalla ei saa koko päivää eikä ambulanssia radan varteen
päivystämään. Kalliilla saa molemmat. Bensaa, ruokaa, majoitusta ja eväitä
kuluu myös, joten niiden hintaa jokainen varmaan osaa itse arvioida. Bensaa
kuluu ehkä noin 20 l/päivä. Renkaat ovat suurin yksittäinen kuluerä. Eturenkaan
hinta on noin 100-170 euroa ja takarenkaan 150-230 euroa. Nämä kaikki riippuvat
koosta, merkeistä ja mistä renkaat haluaa ostaa.
Ja vastaus
otsikon kysymykseen – onko tässä mitään järkeä, on ja ei. Omasta mielestäni on
erittäinkin paljon, mutta jonkun toisen mielestä ei lainkaan. Toisaalta itse
pidän alkoholin kaatamista kurkusta alas ja rahan hukkaamista tuolla tavoin
itsensä turmelemalla erittäin hölmönä (toki joskus tuokin on hauskaa), mutta jonkun
mielestä se lienee parasta viihdettä mitä rahalla saa. Eli kysymys lienee
omasta arvomaailmasta ja katsontakannasta. Ehkä lähinnä kysy on siitä, että
mistä sen oman onnellisuutensa kaivaa. Minulle se on pienistä asioista
nauttimista, ihmisten auttamista, nauramista, toisen arvostamista ja tietenkin
kiitollisuutta. Noihin ei tarvitse rahaa, mutta prätkäilyyn tarttee. Siihen voi
upottaa niin paljon kuin vain kehtaa ja on varaa.
Miksi siis
vertasin onnellisuutta tässä asiassa? Itse olen onnellinen varikolla ollessani
niiden ihmisten parissa keistä välitän ja saan harrastaa heidän kanssaan sitä
mistä se hymy kuitenkin kypärän sisään hiipii eli kiihdyttää mutkasta ulos toisen
imussa, vähän eri linjalla aiemmin avaten ja tietäen, että kohtaa pääsee ohi.
Eturengas alkaa nousta kohti taivasta ja sinfonia korvissasi alkaa nousta.
Kaasu täysin auki, ei ole välilä oletko teini vai jo varttuneempi motoristi,
sillä tunne kasvavasta vauhdista huumaa sinut ja vaihdat isompaan saadaksesi
etrenkaan taas asfalttiin ennen seuraavaa jarrua ja mutkaa. Onko sillä väliä
mitä se maksaa, jos on noin kivaa? Ja vielä yksi kierros, yksi uusi takarengas,
yksi uusi ratapäivä ja siitä se sitten lähtee... Kuka noita enää laskee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti