8. Radalla

Radalle tehtävät modifikaatiot

Pyörä ilman katteita huoltoon valmiina.

Seuraavan osion aiheet ovat osaltaan ajamiseen liittyviä parannuksia pyörään kuin yhtälailla sekä pyörän että kilparadan suojaamiseen tarkoitettuja suojia, joiden avulla pöyrä tai rata ei mene ajokelvottomaksi. Näillä voit siis laskea täystuhon riskiä ja pysyä kavereiden suosiossa, kun mahdollinen kaato ei keskeytä ajoja eikä radalta tarvitse siivota öljyjä.

En aio lietsoa mitään tarinaa siitä, että kaikki tulevat joskus kaatumaan jne. Mun mielestä se on aivan älyttömän väsynyt laulu. Se vaikka muut kaatuu ei tarkoita sitä, että itse pitää kaatua. Tottakai riski on aina olemassa, kun radalla ajaa, mutta eiköhän tätäkin lajia voi harrastaa ihan kaatumatta. Normaalistihan kaatoon on jonkilaiset syyt, jotka ovat tapahtumaketjun saaneet alulle. Itse olen radalla kaatunut yhden kerran hajonneen renkaanlämmittimen vuoksi. Virhe oli kuitenkin oma, koska en renkaiden lämpötilaa liikkeelle lähtiessäni tarkastanut. Ärsyttää vieläkin, mutta eiköhän oppi mennyt nyt kerrasta perille. Älä tee samoin!

Kiinteän tapin lyhennys

Pakolliset

Jos haluaa mennä radalle, niin omasta mielestäni pyörään kannattaa tehdä muutama pieni viilaus. Jos vakiovarusteisiin ei kuulu säädettäviä jalkatappeja, tarpeeksi lyhyttä kaasua (pikakaasu) ja moottorinposkisuojia, niin ne kannattaa hankkia. Säädettävillä tapeilla saa yleensä kiinteät tapit (riippuen sarjasta), jotka suojaavat pyörää ja antavat paremman sekä pitävämmän ajoasennon. Pikakaasu on välttämätön jos tuntuu, että kaasua ei saa pienillä suoranpätkillä pohjaan. Itselläni tämä on Panigalessa vakiona ok, mutta kun Aprilian kaasusta jää 30% käyttämättä ja täyden kaasun ottaminen vaatii toista kierrosta kaasusta niin se alkaa pikku hiljaa nakertaa. Toki onhan toikin eräänlainen ”wheelie control”.

Pyörän välityksiä joutuu luultavammin jossain vaiheessa tihentämään. Perusvälitykset ovat pyörämallista riippumatta Suomen radoille lähes järestäin liian pitkät. Tämä muutos vaatii siis rattaiden vaihtoa ja usein myös ketjujen vaihdon muuttuneen ketjumitan vuoksi. Parhaan suhteen löytää eri palstoilta tai sitten jossain päin nettiä olevien laskureiden avulla. Niillä pystyy laskemaan teoreettisen huippunopeuden. Mikä on sopiva maksimi Suomen radoille? Se riippuu omasta menohalusta. Jos laittaa sen johonkin 250-260 km/h:n nurkille, niin ei kai mene kovin pieleen. Joku vaihtaa välityksiä ratojen perusteella. Mulle riittää se sopivin kaikille radoille. Suurin nopeus tullee Motoparkkiin ja sitä käytän itse mittatikkuna tai siis sain tiedon Tomilta, joten kiitos vaan avusta tässäkin asiassa!

Lankarulla, siirrettävät jalkatapit ja vakiota suurempi takaratas.

Olisi kiva olla

Akselinsuojat ovat bonusta, mutta ei pakolliset. Itse käytän näitä etuakselin yhteydessä. Nämä suojaavat kaatuessa kivasti kaikkea akselien ympärillä, mutta myös hidastavat renkaiden irroittamista kaksi minuuttia per akseli. Jos tällä matikalla haluaa laskea, niin pääsee jonkilaiseen lopputulemaan näiden tarpeellisuudesta versus ajallinen tappio. Tai siis ainakin jälkimmäisestä, koska niiden tarpeellisuuden laskentaan ei edellinen anna ohjetta. Omasta mielestäni suojien hinta ei ole kauhean kova niiden hyötyyn nähden, joten tee niin tai näin, asialla ei ole kauheasti merkitystä.

Toiset katteet antavat mahdollisuuden tehdä soveltavia maalauksia tai teippauksia alkuperäisten odottaessa tulevaa pyörän omistajaa mukavasti autotallin hyllyllä. Tämän lisäksi kisaisemmat katteet (lasikuitukatteet) ovat normaalisti pikakiinnikkeillä nopeammat irroittaa ja laittaa paikalleen. Tämän lisäksi alakatteet on rakennettu niin, että vahingon sattuessa ne keräävät nesteet ”alakaukaloon” ja näin ollen et saa varilkolta ikäviä katseita ja aiheuta tuhansia hikipisaroita, kun ”ratakaverit” harjaavat pöyrästäsi valuneita nesteitä keskellä aurinkoista ratapäivää radalta sen sijaan, että pyyhältäisivät siellä itse miljoonaa tai sitten vaan vetäisivät makkaraperuinoita varjossa. Niin tai näin, kumpaakaan edellisistä ei saa hyvän rataetiketin mukaan rikkoa. Joskus jopa tuo makkaraperuna on noista vaihtoehdoista se houkuttavampi ja aiheuttaa vähemmän todellisuuden havaitsemista siitä, että välttämättä kovista puheista itsestä ja omista ajotaidoista, ei ehkä sittenkään ole se Riihimäen Rossi.

Kuvassa lasikuituiset katteet pikakiinnikkeillä.

Tulee vauhdin myötä pakolliseksi

Siinä vaiheessa kun huomaa rataa kiertäessä harmitelleensa lämmittelykierrosten aikana miksi ei itse voi päästää menemään samalla tavalla kuin osa kuljettajista, on liian myöhäistä. Seuraavaksi huomaat, että olet asentanut pyörään lankarullat, renkaanlämmittimet ovat paikallaan ja pyörä lepää pukeilla. Tällöin luonto kiittää ja ilmasto lämpenee. Edellisiä varusteita ei voi olla hankkimatta, jos suinkin haluaa ajaa enemmän. Tämä siksi, että tällöin maksetuista ratapäivistä saa samalla rahalla enemmän kierroksia irti ja hupi alkaa heti varikon portilta ensimmäisestä kierroksesta lähtien.

Edellisessä on kuitenkin sellainen pieni juttu mikä tekee harrastuksesta ehkä vähän vakavamman. Nimittäin tällöin olet menettänyt mahdollisuuden saapua ratapäiville omalla pyörälläsi. Noita kaikkia ei nimittäin enää laiteta reppuun ja vaan ajella paikalle. Varustepack on siis täydennetty peräkärryllä, pakulla tai ikuisella kiitollisuuden velalla jollekin henkilölle, joka pyöräsi on paikalle kuljettanut. Itse olen käyttänyt avokärryä. Sen miinuspuolena on sadekelin roiskeet, mutta plussana helppous, hinta ja mahdollisuus laittaa kyytiin kaksi pyörää helpolla tavalla.  

Pyörä valmiina seuraavaa settiä varten!

Renkaat

Tämän olisi voinut laittaa moneenkin eri paikkaan, mutta koska otsikon, renkaat, merkitys on aika iso, jos ei muuten niin ainakin rahassa ja kapitalistien maailmassa se merkitsee paljon, niin varataan tällä aivan oma kappale. Jonkun mielestä renkaat olisi pitänyt luokitella kohtaan ”tulee vauhdin myötä pakolliseksi”, mutta ainahan sitä jotkut renkaat on alla.

Millä renkailla olisi hyvä aloittaa?

Motoparkin huumaa.

Kaikilla renkailla voi periaatteessa mennä radalle ja tämä on itseasiassa ihan suositeltavaa. Itse en ainakaan alkuun suosittele erikseen ostamaan uusia renkaita ekalle ratapäivälle vaan käymään siellä ajamassa niillä renkailla mitkä nyt alla sattuu olemaan. Tämän jälkeen kannattaa miettiä haluaako harrastusta jatkaa radalla, kadulla vai molemmilla areenoilla. En silti kehoita menemään radalle kuluneilla tai muuten huonokuntoisilla renkailla, sillä se nyt vaan on yleisesti tyhmää tai no, saahan sitä mennä. Itse olen ajanut radalla joskus melkoisella touring-kumeilla, jotka oli laitettu R6:n renkaiksi. Ostin pyörän käytettynä ja joku oli nähnyt viisaammaksi laittaa alle sellaiset renkaat, että ajaminen oli myös sateella mahdollista.

Täytyy näin myöhemmiin todeta, että sadetta olisi voinut tulla aika reippaasti ja pitoa olisi löytynyt. Näin myöhemmin en kyllä enää vastaavilla renkailla uskaltaisi Ahveniston radalla kurvailla. Olihan siinä kyllä reippaasti pintaa ja kuluma oli olematonta. Pitoa en silloin oikein osannut niin miettiä. Tässä onkin tämän oman juttuni jakamisen peruste. Jos joku tämän tekstin perusteella ymmärtää jättää tuonkin riskin ottamatta, että on näitä tekstejä lukenut, niin se olisi hienoa!

Ai niin, takaisin aiheseen ja renkaisiin. Itse ajelin alkuun pari kesää käyttäen Pirellin Supercorsa SP –renkaita. Ne ovat sellaiset ratailuun/nopeampaan ajoon sopivat renkaat, jotka voi ajaa lämpimäksi muutamalla lämmittelykierroksella. Alkuun ei itsellä ollut lämppäreitä ja paikalle saavuin pyörällä ajamalla näillä renkailla. Renkaissa oli mielestäni hyvä pito, mutta aika nopeasti saattoivat jossain vaiheessa alkaa repeämään, kun kulutuspinnasta oli puolet mennyt. Syynä lienee liian kallellaan kaasun avaaminen tai joku muu. Tähän saa aina mielenkiintoisia näkemyksiä varikolla, mutta syytä on haastava korjata. Syynä ovat useimmin kuullut: väärä paine, väärä seos, liikaa reboundia, jousitus muuten tai ajotyyli. Ota siitä sitten selvää mikä olisi oikea toimenpide!

Ajelua Kemorassa.

Valaistuminen

Siinä vaiheessa kun olet kaksi kesää ajellut noilla renkailla, jotka maksavat melkein saman verran kuin seosrenkaat (no ei kyllä maksa, mutta kelpaa perusteluna omaan kirjanpitoon), huomaat kahden kokeneemman ratakaverin kysyvän sinulta, että miksi et aja seosrenkailla? Tässä kohtaa kiitos menee Antille ja Juhalle, joiden neuvoista ja hyvästä ystävyydestä olen enemmän kuin kiitollinen. Varsinkin koska lukuisat vinkit ja keskustelut ovat koskeneet muutakin kuin tätä kaiket-rahat-syövää-harrastusta. Tulkoon seosrenkaat!

Toinen elämä

Seosrenkaita koettaneena ei ole enää paluuta vanhaan. Älkää nyt olettako, että kannattaa heti lähteä ajamaan radalle seosrenkailla, jos ei ole parempaa kokemusta rata-ajosta. Tai siis saahan sitä tehdä mitä haluaa, mutta itse luulen, että ilman aiempaa kokemusta ajamisesta muilla renkailla en olisi samaa hyötyä niistä saanut. Ajoin seosrenkailla ekan kerran Botnialla, mutta jostain syystä (ehkä kylmästä säästä johtuen) ajaminen ei siellä ollut mitenkään erikoista. Mutta kun pääsin ekaa kertaa Motoparkkiin allani Bridgestonen seosrenkaat, niin tuntui, että pyörää sai heittää mutkiin miten lujaa vaan ja renkaat pysyivät radassa kuin purkka! Kyseessähän oli tietenkin säästörahalla hankitut käytetyt renkaat ja pyöränä mielestäni keskeltä-ylileveä Yamaha R6. Oli aika makea fiilis kokea tuo valaistuminen eli toinen elämä radalla! Ja joo, olisihan sitä varmaan voinut noilla renkailla jo aiemminkin ajaa. Ehkä tässä taas jotain vinkkiä, jos tätä siirtymistä seosrenkaisiin joku toinen pohtii.

Seosrenkaat eivät muuten sitten toimi, jos niitä ei saa ajamalla pidettyä tarpeeksi kuumana. Väärä toimintalämpötila saattaa aiheuttaa repämiä ja pilata renkaat heti kerrasta eli sulattaa sen muutaman sataeuroa vartissa. Tää ei oo mitään pelottelua, mutta renkaan pilaantuminen tuolla tavoin voi joskus harmittaa. Siksi käytetyillä renkailla voi olla hyvä aloittaa kokeilu. Ja mun teknisiin neuvoihin tai kommentteihin kannattaa suhtautua sitten varauksella, sillä en ole niissä mestari. Toki en ole sitä väittänytkään, joten sinä joka mietit nyt napakan palautteen kirjoittamista mieti uudelleen. En nimittäin väitä kirjoitukseni perustuvan mihinkään faktaan vaan pelkään omaan mielipiteeseeni ja siihen lienen oikeutettu myös tällä palstalla ilman sen kummempaa näyttöä.

Mikä merkki?

Toiset vannovat renkaissa Dunlopin nimeen ja toiset taas Pirellin. Se minkä nimeen vannoo ei ole mielestäni merkitystä. Oman kokemukseni mukaan sitä tottuu ajamaan jollain merkillä ja siitä poistuminen onkin sitten hankalampaa. Nimittäin renkaat ovat aika kalliita eikä niitä tai kesän ratapäiviä ole kovin paljoa tuhlattavaksi. Näin ollen tavallisen ratailijan on haastavaa kuvitella testaavansa useampaa merkkiä saman päivän aikana, testien jälkeen analysoida kokemuksensa ja päättää sitten mitkä renkaat olivat parhaat.

joidenkin mukaan kalliimpi Dunlop kestää huomattavasti pidempään kuin joku toinen merkki. Minulla ei ole Dunlopista kokemusta. Seosrenkaina minulla on ollut Bridgestonen renkaita sekä Pirellejä. Viime kesän ajoin pelkästään Pirelleillä. Ducatissa oli renkaina Supercorsan seos SC1 sekä edessä että takana. Aprilialla oli takarenkaana Superbike SC1, joka oli itselleni ensimmäinen kokemus täysin kuviottomaan renkaaseen.

Oma mielipiteeni onkin, että merkillä ei sinänsä ole väliä kunhan se vain tuntuu hyvältä ja renkaan käyttäytymiseen on rakentunut luottamus. Luultavammin voisin itsekin ajaa monella eri merkillä ja saisin ajettua samoja aikoja renkaista riippumatta. En kuitenkaan tarkoita etteikö renkaiden välillä ole mitään eroja tai olisi sama millä renkailla ajaa vaan sitä, että joku ajaa Pirellillä ja toinen Dunlopilla eikä sillä ole mitään väliä. Kumpikin tai jopa jokin kolmas merkki, on ihan jees!

Varikolla

Botnialla on myös vuokrattavia varikkopilttuita. Ihanaa luksusta!

Koko aikaa ei radoilla ajeta, joten myös varikkoalueella on omat juttunsa mitä tulee miettiä. Tai no, ei välttämättä. Jos tulee paikalle omalla pyörällä, niin repussa ei välttämättä tarvitse olla mitään mukana eli koko repun voi unohtaa. Ruokaa ja juomaa saa usein ostettua varikkoalueiden kioskeista tai ravintoloista. Itse pakkaan mukaan ratatarvikkeiden lisäksi yleensä eväät ja kuivaa vaatetta. Tämän lisäksi raahaan mukana telttakatosta 3x3m (kiitos Anssi lainasta), jonka alla on suojaa niin auringolta kuin sateeltakin. Mukavuutta lisääviä elementtejä ovat lisäksi tuoli, eteismatto pukemista varten, iso kello ja mitä nyt kukin luulee tarvitsevansa olonsa kohentamiseksi. Joillain on mukana mm. poppivehkeet, jääkaappi ja kahvinkeitin.

Onko rata-ajo fyysisesti rasittavaa?

Ratavuoro on usein jaettu joko kolmeen tai neljään ryhmään eri nopeuksien mukaan. Ryhmät ajavat aina 20 minuuttia kerrallaan ja odottavat taas sitten kiertävästi omaa uutta vuoroa. Alkuun kannattaa aloittaa hitaimmasta ryhmästä ja edetä siitä sitten kohti nopeinta ryhmää, jos se on tavoitteena. Omasta mielestäni etenemistä tärkeämpää on ajaa siinä ryhmässä mikä tuntuu hyvältä ja mistä itse nauttii. Ryhmä on silloin oikea kun sinua ei kauhean moni ohita ja itse teet mahdollisesti muutamia ohituksia.

Omasta mielestäni rata-ajo ei välttämättä alkuun tunnu niin rasittavalta, mutta kun vauhti kasvaa ja ryhmä muuttuu nopeampaan, niin rasituksen määrä lisääntyy merkittävästi. Tällöin ajopäivän jälkeen ovat kipeänä käsivarret, ojentajat, selkä, kyljet ja jalat. Venytellä pitää paljon päiviä ennen ja jälkeen, jos haluaa pysyä vetreänä. Aina kauden alussa kipeentyy myös niska, mutta se vahvistuu ajojen myötä eikä mielestäni tunnu enää samalta loppukaudesta. Ennen ajoin joskus myös kolmen päivän jaksoja peräkkäin ja päivässä noin viisi tai kuusi settiä, mutta enää en kolmea päivää halua ajaa. Kahden päivän jälkeen on saanut jo tarpeeksi ajamisesta ja paikat ovat usein aika kipeät, että ei oikein enää huvita/jaksa ajaa. Toki jos ajaa vähemmän joka päivä, niin sitten tuo on kyllä mahdollista.

Rasitusta usein lisää ajajan jännitys. Alkuun kahvoja puristaa hullun lailla eikä muista edes hengittää, joka pidemmän päälle ei ole niin hyvä juttu. Ajoa ei myöskään muista rentouttaa, jonka vuoksi sitä jännittää niitäkin lihaksia mitkä voisivat olla sillä hetkellä levossa. Esimerkkinä mutkaa ajaessa sisäpuolen käsi voi olla todella rentona, mutta jos jatkuvasti on jännitys päällä molemmissa käsissä, niin viimeistään viimeisillä kierroksilla ja päivän edetessä rasitus kertaantuu eikä ajo enää suju niin hyvin kuin päivän alkuvaiheessa. Sykkeet ovat ajaessa aika korkealla. Tämä on toki ajajakohtaista, mutta tätä nostaa myös jännittäminen.

Miten radalla pääsee ajamaan?

Moottoriradalle voi mennä ajamaan joko niin että rata on vapaana, siellä on jokin avoin harjoitteluvuoro tai sen on varannut jokin yritys, yhdistys tai kerho, joka myy omaan tapahtumaansa sitten lippuja kaikille halukaille motoristeille. Itse suosin lähes pelkästään tuota viimeistä vaihtoehtoa. Ratapäiviä järjestää tällä hetkellä ainakin MC Muoviluoti, Org ja MP Tuki.  Rata-ajon säännöistä ja rata-ajamisesta on paljon juttua esim. Moottoripyörä.Orgin sivuilla. Kannattaa käydä sieltä lukemassa vaikka rata-ajon ABC. Myös eri ratojen ylläpitäjät pitävät nettisivuillaan varauskalenteria.

Kemoran katsomon suoran jälkeinen oikea.