6. Omat rakkaat pyöräni

Kalusto

Kalustoksi ratailuun voi hankkia hyvinkin erilaisen laitteen. Joku harrastaa hieman vanhemmalla pyörällä ja jollekin kelpaa vain uusin peli. Itse olen kokeillut noista vähän molempia, mutta enemmän jälkimmäistä. Jos ostaa käytetyn pyörän, niin siitä saattaa löytyä jotain odottamatonta, minkä edellinen ostaja on unohtanut mainita. Tällöin halpana pidetyn hinnan tuoma hurmio saattaa kääntyä kalliimman huoltolaskun tuomaksi realiteetiksi – halvalla saa harvoin hyvää. Toki käytetyssä on paljon hyvääkin: ratakilkkeet saattavat olla kaikki valmiina, pyörän arvo ei enää laske voimakkaasti ja pyörän mahdolliset vauriot eivät harmita niin paljoa. Yleisimmät pyörät ratailussa ovat 600 ja 1000-kuutioisia kyykkyjä. Toki radalla voi ja kannattaa käydä myös muilla kuin kyykkypyörillä. Samat fiilikset saa ja ajotaito karttuu niilläkin. Lähes kaikki peruspyörät ovat jo vakiona sellaisessa iskussa, että niillä voi huoletta mennä radoille kurvailemaan eikä niistä lopu tehot tai jarrut kesken.

Oma pyörä, Aprilia RSV4

Aprilia on erinomainen italialaisten luoma täsmätyökalu ratapäivien valloittamiseen. Pyörä on vuosimallia 2015, jolloin siihen tuli moottoriin isot päivitykset ja teho kasvoi yli kahdensadan hevosvoiman. Pyörä on erittäin helppo ajettava, jossa on erinomainen alusta ja loistavat jarrut. Itse ostin pyörän uutena ja otin mukaan Race Packin, jonka myötä pöyrään tuli Öhlinsin alusta ja ohjausiskunvaimennin sekä taotut vanteet.

Aprilia kotimatkallaan

Aprilian muokkauksia ovat tällä hetkellä siirrettävät Lightechin jalkatapit käännetyllä vaihdekaaviolla (eli ykkönen on ylhäällä ja muuta alhalla), etuakselin suoja, moottorin poskisuojat, Race Ecu, toinen takavanne, SC-Projectin titaaninen väliputki ja äänenvaimennin. Noiden lisäksi tuohon on pakko vaihtaa lyhyemmät välitykset, kun Alastaron suoralla ei tartte vaihtaa kolmosta isommalle. Kaasun liike on myös mulle liian pitkä ja vaatii pikakaasun, jotta sen saa kunnolla auki jokaisella suoran pätkällä. CRC:n katteet vaihtuvat myös alkuperäisten tilalle, koska ne ovat kätevämmät huoltotoimenpiteitä tehdessä ja samalla niihin saa tehtyä hyvät tarrakuviot ja tietenkin kilpanumeron.

Oma pyörä, Panigale 899

Ai että, tätä kelpaa katsella. Hankin tämän pyörän sillä periaatteella, että kyllä jokaisen motoristin tulee omistaa yksi Ducati jossain vaiheessa elämäänsä. Päätin ostosta ja säästin rahat järjestelmällisesti, niin että sain tämän omakseni heinäkuussa 2014. Ducatilla voi ajella niin kaupungilla kuin nelinumeroisella asfalttitiellä ja molemmat tuntuvat hyvältä. Ducatilla voi ajaa hiljaa nautiskellen kyydistö nauttien ja tietää olevansa elossa.

Mietiskelin, et Ducatihan on melkein vakio kuosissaan, mutta onhan siihenkin tehty jo yhtä ja toista. Siinä on toiset katteet ja teipit, siirrettävät jalkatappisarjat ovat Lightechiltä käännetyllä kaaviolla, moottori on ohjelmoitu Rexxerillä (auttoi muuten älyttömästi alakierrosten käyttäytymiseen alhaisissa nopeuksissa), ilmanpuhdistin on pestävää mallia, toisen takavanteen tilasin jenkeistä, etuakselilla on oma suoja, moottorinposket on suojattu GB-Racingin suojilla, Brembon RC-jarrupalat, penkki on Ducatin omalta lisävarustelistalta. Ja koko listan paras muutos on ollut alustan vaihto Öhlinsiin. Eteen on laitettu Cartridge Kit ja taakse kokonaan Öhlinsin oma iskari.

Kuva vielä ilman numeroita ja sponsoreiden tarroja.

Oma pyörä, Husqvarna 701

Hankin tällaisen enduro mallisen Husqvarnan, kun ajattelin että täytyy tuo sarapintainen pinnoitekin ottaa jollain tapaa haltuun. Enää kun ei jaksa asfaltilla ajaa kyykkypyörällä  liikennerajoitusten voimassaoloalueilla, niin tälläisella nappularenkaisella pyörällä saa kyllä kivasti iloa irti metsäpolulla tai soratiellä. Tämä on ollut erinomainen hankinta sen tarjoaman hauskuuden vuoksi. Pyörä on aika kevyt. Muistaakseni alle 160kg ja sen vuoksi painavampaa pyörää helpommin hallittavissa. Bensaa ei kulu juuri yhtään ja vauhdin tunnelmaa saa helpommin kuin asfaltilla. Hieno pyörä ja toimii erinomaisesti. Tätä voin ainakin omasta puolestani suositella sora- ja metsäpoluille.

Soralinko

Menneet pyörät

Aiemmin olen omistanut Triumph Street Triplen, Hondan CB tonnisen, Triumph Speed Triplen ja Yamahan R6R:n. Näistä ensimmäiset olivat hankittu puhtaasti julkisilla teillä ajelua varten. Yamaha oli jo sittemmin selkeä valinta rataa varten ja ensimmäinen pöyräni, josta muokattiin sopiva väline rata-ajoon. Myin kuitenkin Yamahan pois, sillä se ei jostain syystä istunut omaan ajotyyliin enkä saanut siihen missään vaiheessa täyttä luottamusta. Välillä kaluston vaihdolla voi saada parannusta omaan ajoon, mutta omasta mielestäni kyse on kuitenkin enemmän siitä luottamuksen tunteesta ja miten sen saa mahdollisimman korkealle. Joskus sen saamiseksi kannattaa vaihtaa pyörää.

Ratakuntoinen R6R

Triumph Speed Triple