5. Mikä ratailussa kiinnostaa?

Moni näyttää eri keskusteluforumeilla ihmettelevän miksi ihmiset menevät radalle kaatumaan? Sama pätee myös toisin päin. Rataa ajava harrastaja ei ikinä lähtisi ajamaan matkamoottoripyörällä Suomea ympäri. Mikä siinä kiinnostaa? Ei kai tähän tarvitse vastausta keksiä. Kukin tekee mistä eniten pitää. Tärkeää olisi antaa ihmisten olla ja antaa heidän harrastaa mistä he pitävät. Kumpikaan ei taida olla kummaltakaan pois, vaikka toinen tahkoaa Alastaroa ja toinen nelostietä.

Itse sanoisin, että ratailussa minua kiinnostaa sen vaikeus. Kaikki osaavat ajaa moottoripyörällä lujaa suoraan eteenpäin ja ohittaa autoja mutkateillä. Kun otetaan pois olosuhteuden muuttuminen ja aletaan hakea tasaista harjoitteluympäristöä, niin silloin tarvitaankin puhdasta osaamista, ajotaitoa. Milloin jarrutus aloitetaan? Miten pitkään mutkaan uskallan jarrua painaa? Milloin avaan kaasun kokonaan auki? Osaanko hyödyntää koko radan leveyden? Onko ajolinjani mutkaan oikea? Osaanko liikkua pyörän päällä? Näitä kysymyksiä on loputtomasti ja ne pätevät radan jokaiseen mutkaan, jolloin osatekijöitä hyvään kierrosaikaan löytyy valtavasti. Mutkia kun on radalla yleensä aina se yli kymmenen.

Lisää kiinnostusta tarjoaa kuitenkin harrastamisen halpuus verrattuna esimerkiksi autourheiluun. Kovaa menevän pyörän saa kuitenkin jo ratailuun mahdollisesti viidellä tonnilla. Tähän kun laittaa vielä muutaman tonnin varusteisiin ja tarvikkeisiin, niin on jo potentiaalia ajaa nopean ryhmän kärkiaikoja. Eli välttämättä huonoa kierrosaikaa ei voi laittaa kaluston piikkiin. Yleensä aika ei paranekaan kaluston vaihdolla vaan kärjistettynä ahkeralla harjoittelulla ja uusilla renkailla.

Ehkä suurimman nautinnon harrastuksesta saan siitä, kun lähdetään kaverin kanssa peräkkäin ajamaan radalla ja tiedät, että toinen on sinua nopeampi. Tällöin lähdet alusta asti oppimaan toisen perään ja seuraamaan hänen ajoaan. Tämä on itselle ainakin aika vaikeaa, koska oma ajo saattaa mennä helposti sekaisin toista liian tarkkaan seuratessa. Kuitenkin voit oppia toiselta jotain vaikka vaan yhdestäkin mutkasta ja ottaa opitut asiat käyttöösi. Tämän jälkeen kun löyt oman kierrosaikasi käyttämällä juuri opittua asiaa, niin olo on varikolla loistava! Yläfemmat räpylään kypärät pois ja läpikäynti setistä voi alkaa. Omaa tekemistä ystävien seurassa. Itse en tiedä oikein parempaa ajan vietettä kavereiden kesken.

Toki voi olla, että edellinenkin saattaa jossain vaiheessa alkaa hieman tuntumaan liian tutulta. Näin on minulle ehkä pikku hiljaa käynyt. Älkää ymmärtäkö väärin, pidän ratailusta ihan älyttömästi, mutta kun joku on keksinyt tähän vielä sen pienen jutun eli kilpailemisen, niin täytyyhän sitäkin koittaa ennen kuin aika jättää tai tulee liian vanhaksi. Taas joku saattaa miettiä, että onpa riskialtista puuhaa. Niin on, ja siksi se viehättääkin. Toki se riski ei ole se kiinnostuksen suurin syy vaan itsensä ylittäminen kilpailun aikana. Väitän, että ajan nopeimmat kierrokseni ensi kesänä kilpailujen yhteydessä. Kilpailemisesta tulee vaan luonnostaan se pieni lisäpuristus omaan suoritukseen, jolla päästään seuraavalle sekuntiluvulle.

Olenko miettinyt kilpailemisen riskejä? Olen ja en. Voiko ihminen tällaista miettiä objektiivisesti, jos aikoo mennä kilpailemaan? Mielestäni ei voi. Päätös hyväksyä asiaan kuuluvat riskit on tehty siinä vaiheessa, kun oma kilpailunumero tulevaa kautta varten on haettu. Omalla kohdallani minulla on menetettävää ihan riittävästi oman terveyteni ja lasteni osalta. Olkoon minun numeroni se minun onnennumero eli 33