Ahvenisto
Tämä on oma
kotiratani, jossa kävinkin alkuvuosina ahkerammin kuin nykyään. Käyntien vähentymiseen
on ollut syynsä radan meluvaatimuksilla eli alle 95 dB. Kummatkaan pyöräni
eivät tuon alle mene. Toinen syy on radan suojamuureilla, jotka ovat
motoristille aika pelottavat, jos sattuu kaatumaan. Kaadon sattuessa on
erittäin todennäköistä, että törmää joka kaiteeseen, seinään tai mäntyyn.
Ahvenisto on ratana korkeuserojensa puolesta tosi hauska. Muutenkin siellä on
hyvä harjoitella ajamista ajotekniikan osalta, kun paine ei ole ajan
parantamisessa vaan hauskan pidossa ja harjoittelussa. Viime kesän eka
ratapäivä oli Ahvenistolla ja se oli kyllä niin mukava kokemus, että aion tehdä
saman myös tänä vuonna. Ducatin takarenkaassa saattaakin olla juuri sen verran
pintaa että sillä yhden päivän Ahvenistolla ajelee. Ahveniston viehätys on
osittain myös sen seinissä, sillä onhan se huikeeta ajaa siellä kypärä seinän
lähellä viistäen!
Alastaro
Alastaro on
minun osaltani eniten kiertämäni rata. Tähän on syynä radan suhteelisen
läheinen sijainti sekä järjestettyjen ratapäivien runsas määrä. Alastarossa olen
ajanut useamman tuhat kierrosta ja se näkyy välillä myös innostuksen puutteena.
Nyt ensi kesän tunnelmia kohottaa uusi pinnoite ja uudet kanttarit. Vanhoissa
tuntui, että polvi jäi niihin kiinni ja säikäytti pahan päiväisesti, kun niihin
osui. Alastaron luonne on ennen ollut vähän sellainen stop and go –rata,
kun ajettavat mutkat ovat sieltä puuttuneet. On jännä kokea miten rata muuttuu
uuden pinnoitteen myötä.
 |
| Alastaron lähtösuora |
Botniaring
 |
| Vuokrattaviin pilttuisiin mahtuu noin kuusi pyörää. |
Jos halua
hakea lujaa ajettavaa mutkaa, niin Botniaringiltä sellainen löytyy. ”Vauhtivasuriksi”
ristitty pitkä vasen mutka on kyllä makea ajaa. Vauhtia siinä on yli 170 km/h
ja täytyy myöntää, että sitä on mahtava ajaa. Botniaringin paras puoli minun
mielestäni on radan pituus. Yksi kierros kestää parikymmentä sekuntia pidempään
kuin muilla radoilla ja se on todella kivaa vaihtelua. Haasteena tällä radalla
on sen kaukainen etäisyys ja vähäiset ratapäivien määrät. Itse olen ollut
Botnialla vain kuusi ratapäivää, mikä on todella vähän. Lyhyttä rataa en ole
ajanut ikinä.
Kemora
Vetelissä
sijaitsee korkkiruuvien luvattu rata Kemora. Kemoran kierrosajat ovat
Botniaringiä juuri vastakkaiset eli kaikkein pienimmät. Tämän vuoksi omasta
mielestä rata ei kuulu suosikkeihin. Mutta siellä on tosi hauskat 180 asteen
mutkat molempiin suuntiin ja tasainen asfaltti. Tämän vuoksi täällä on helppo
saada polvi ekaa kertaa asfalttiin, jos se on jollakin tavoitteena. Kemoralle
pääsee kesäisin hyvin ajamaan, kun ratapäiviä on aika reippaasti. Itse olen
Kemoralla ollu varmaan noin 25 päivää. Kemoralla renkaita haittaa kuluminen
toiselta puolelta eli päivän puolivälissä rengas kannattaa kääntää, jos sen
haluaa käyttää molemmilta sivuilta loppuun asti.
Motopark
Päästiinkin
listassa omaan suosikkiini eli Motoparkiin. Tämän on itselle kaiken hauskin
rata. Keskinopeus on kova ja täällä on paljon kovaa ajettavia mutkia. Nopean
kierroksen tuo kova keskivauhti. Täällä on ikävä kyllä aika paljon kuoppia ja
heittoja radassa. Omasta mielestäni alalenkin nimi voisikin olla ”rodeokuja”.
Silti tämä on todella hauska rata ajaa ja täällä ajaessa on vain pakko hymyillä
ja keskittyä, sillä ajovirheen seurauksena saattaa löytää itsensä tai pyöränsä
lammesta. Motoparkissa renkaasta loppuu myös toinen sivu Kemoran tapaan, mutta
täällä se on vain juuri se toinen puoli kuin Kemorassa. Harmi etten ole päässyt
ajamaan täällä kuin vasta viisi ratapäivää. |
| Kuvasta huomaa hyvin Motoparkin korkeuserot. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti