7. Motoristin varusteet

Varusteet

Varusteissa on paljon valinnanvaraa. Alla on muutama vinkki ja omat varusteeni kerrottuna, jos niistä on jollekin iloa. Näihin saa uppomaan paljon rahaa, jos vaan haluaa. Välillä voi tehdä joitain löytöjä ja säästää satasia. Ehkä oma vinkkini tähän osioon olisi se, että osta kerralla oikeanlaiset ja paremmat varusteet, niin säästät rahaa. Harmi vaan, että se kokemus pitää ehkä itse hankkia, koska miten muuten voi tietää paremmasta, jos ei ole kokeillut sitä huonompaa?

Kypärä

Tässä olisi kannattanut luottaa sanontaan ”Rahalla saa jne.”. Jos olisin tiennyt, niin olisin suoraan ostanut Shoein X-Spirit III:n. Tässä kypärässä on mielestäni paras näkökenttä minkä olen kokenut. Paino lienee keskiväliltä. Jos mietit kypärän ostoa ja rahasta on tiukkaa, niin en tiedä onko tämä silloin paras vaihtoehto. Toki nyt kun lasken yhteen edellisten kahden kypäräni hankintahinnat, niin niiden hinnalla olisi ostanut kerrasta tämän. Nyt olen tuhlannut rahan tuplasti. Viisasta vai tyhmää, kerro sinä!

X-Spirit III

Ennen tätä olen ajanut Shoein kypärällä, oisko ollut 1100 vai mikä lienee se malli. Tämän jättäneenä ei paljoa vanhat mallit jää mieleen. Toki ajan sillä vielä enduroa käyttäessäni, sillä siihen se sopii vallan mainiosti. Aiemmin mulla on ollut myös Sharkin kypärä, jonka ehdottamasti paras ominaisuus oli integroitu aurinkovisiiri. Muuten kypärä oli aika meluisa ja siitä hajosi heti tuuletusaukon säätömekanismi. Yhden kerran vaihdoin sen takuuseen. Toista kertaa en viitsinyt, kun taisi enemmän olla ominaisuus eikä se nyt käytännössä ajoa haitannut. Joku räppänä on ajaessa pakko pitää kuitenkin auki, jos meinaa antaa ilman kiertää.

Omaan päähän ei Arai tai Schuhbert sopinut millään. Arain näkökenttä oli liian pieni ja pään muoto ei vain sopinut kuoreen. Schubertista odotin pelastajaa, mutta saksalainen ei tällä kertaa vakuuttanut ja niinpä jouduin pettymään. En ole varma, mutta väittäisin huippumallien olevan hyviä merkistä riippumatta. Mieti omaa kuulaasi ja sovita malleja ennen ostoa. Muista vaan, että hyvää ei saa halvalla ja jostain syystä ne tosikuskitkin ajavat niillä kalliilla versioilla. Toki, jos itse ajaisin työkseni, niin en varmaan sponsorisyistä silti ajaisi sillä halvemmalla versiolla.

Ajopuku

Tää onkin mielenkiintoinen kohta. Vaihtoehtoja on todella paljon ja eroja löytyy niin materiaalien kuin suojaavuudenkin osalta mielettömästi. Itse olen alkuun ostanut kankaiset housut ja takin. Merkki oli MP Asu. Aluksi ajoin siis noilla kadulla nakupyörällä. Nykyäänkin käytän yhä noita samoja varusteita, mutta nyt vaan ajellessani hiekkateitä tai polkuja pitkin. Ne käyvät siihen tarkoitukseen vallan mainiosti.

Tämän jälkeen ostin itselleni Sweepin nahkaiset housut ja takin, jotka sai yhdistettyä toisiinsa vetoketjulla. Nämä toimivat kadulla tosi hyvin. Ilmavirta on paljon pienempi eikä häiritse ajoa niin voimakkaasti kun vaatteet on tiukemmat ja enemmän vartalonmyötäiset. Ekat rata-ajotkin tein käyttäen näitä varusteita. Näillä varusteilla ei itselläni olekaan enää ollut käyttöä, kun en jaksa asfalttiteillä enää ajella ja radalla suojaavuus ei taas ole nahkaisen yksiosaisen puvun tasolla. Omasta mielestä tämä vaihtoehto oli iso parannus kankaiseen ajoasuun verrattuna.

Tästä tullaankin taas siihen viimeiseen eli nykyiseen ajopukuun. Se on Sweepin yksiosainen nahkapuku, joka on ulkomuodostaan huolimatta ehdottomasti paras asu ajamiseen niin mukavuuden kuin suojaavuudenkin osalta. Puvun alla olen pitänyt aluskerrastoa, jonka materiaalin voi valita oman mielen mukaan. Itse tykkään villasta valmistetusta kerrastosta. Nyt joku jo miettii, et mitä järkee sinne alle on tuollaista kerrastoa laittaa? Itse olen huomannut, et on paljon kivempaa hikoilla kerrasto märäksi ja pestä sitä, kun pitää nahkapukua puhtaana kun sitä ei oikein saa pesukoneeseen. Tämän lisäksi kerrasto on ainoa keino minkä avulla sen nahkapuvun saa ajon jälkeen helposti pois päältä. Hikoiltu kroppa ja tiukka nahkapuku on keskenään aika huono yhtälö. Ainakaan ilman kaveria niitä ei saa erilleen.

Nahkapuvun suojaavuus on muita parempi, koska se pysyy paremmin paikallaan eli tällöin myös suojat pysyvät oikeilla paikallaan. Kankaiset asut ovat yleensä aika väljiä ja tällöin mahdollisessa ikävässä rumpukuivausta muistuttavassa tilanteessa suojat tuskin pysyvät siinä kohtaa kuin mitä niiden olisi ollut tarkoitus suojata. Nahkapuvun polvipaloja pitää vaan hankkia aina kulumisen mukaan. Itselläni yhdet palat riittävät hyvin yhden kauden. Itse en laahaa polvea asfaltissa ja nostankin jalkaa yleensä ylemmäksi sen jälkeen kun tunnen sen ottavan radan pintaan. Voihan niitä toki laahatakin, jos haluaa paloja ostaa ja vaihdella.

Saappaat

Taas on vaihtoehtoja paljon mistä valita. Itselläni on Geanren vetdenpitävät saappaat enduroajeluun. Ovat hyvät jalkaan, mutta ei suojaa mitenkään erityisesti maastoajossa kuten jotkut siihen suunnitellut saappaat. Rata-ajossa pidän Alpinestarsin Supertech R –saappaita. Ne ovat omasta mielestäni todella hyvät. Niissä on erikseen sisäsaapas ja ulkokuori. Itse joudun vaihtamaan saappaiden reunojen kulutuspaloja aika usein. Kenties en osaa pitää jalkoja oikeassa paikassa, mutta paloja menee kaudessa ehkä neljät. Toki vaihdepoljinkin näyttää Ducatissa kuluneen päästään, joten ei ihme ettei sinne oikein jalkakaan mahdu. Saappaiden ainoa huono puoli on niiden pohja. Sitä ei nimittäin saa joidenkin toisten saappaiden tapaan vaihdettua. Siirrettävien jalkatappien päät ovat usein aika terävät ja saattavat syödä ajan myötä saappaan pohjaan reiän. Tätä varten viilasinkin vähän tappeja tylsemmäksi samalla kun otan uudet saappaat ensi kesää varten käyttöön. Vanhoista kun meni se pohja rikki.

Hanskat

Hanskat ovat kaikkein vaikein varuste! Monet hanskat tuntuvat liikkeessä hyvältä kädessä, mutta ajaessa niillä pidempään ja useamman kerran voi totuus olla jotain muuta. Jotkut hanskat jättävät kämmeneen rypyn, joka saattaa tehdä ajamisesta mahdotonta. Toiset taas saattavat venyä ja tällöin hanskoista tulee liian isot. Jotkut taas eivät veny tai muotoudu niin paljoa kuin liikkeessä ajattelee ja jäävät siten liian pieniksi. Tai siis pysyvät pienenä, koska sitähän ne olivat alunperinkin. Lopullinen naula arkkuun on hanskojen hinta. Hyvät hanskat kun maksavat noin 100-200 euroa eli kovin montaa väärää ostosta ei haluaisi tehdä. Hanskoilla on kuitenkin itse ajamiseen järkyttävävän iso vaikutus. Itse pidän mahdollisimman ohuista kämmenpuolista parhaimman tuntuman takaamiseksi.

Ajoin monta kautta Richan suht’ edullisilla hanskoilla, jotka olivat muokkautuneet täydellisiksi käteeni. Ne olivat enemmän sellaiset katuhanskat suojaavilla kumiosilla eikä nahka ollut kämmenissä ohuen ohutta vaan pikemminkin täydellisesti muotoutunutta. Kun kaaduin radalla ekan kerran ja käsi jäi tangon ja asfaltin väliin, niin opin arvostamaan enemmän myös hanskan suojaavuutta. Nykyään ajan Sweepin rataisimmalla hanskalla, joissa on ohut kämmen. En kuitenkaan ole saanut niitä vielä täysin muokattua omaan käteeni sopiviksi ja kahden ratapäivän jälkeen saankin tyhjentää kämmeneen tulleen rakon. Toki en tiedä miten Sweepin hanskat suojaavat kaadon sattuessa, mutta ainakin ulkoisesti suojien määrä on eri luokkaa kuin edellisissä hanskoissani.

Selkä- ja rintasuoja

Kannattaa opetella saman tien käyttämään selkäsuojaa varusteiden alla ajaa sitten maantiellä tai radalla. Usessa ajotakissa on jonkinlainen suoja asennettuna takkiin valmiiksi. Itse kuitenkin suosittelen tuon poistamista ja käyttämään ennemmin erillistä selkäsuojaa, jossa on vyötärökiinnitys ja reppuhenkiset olkaimet. Kun suojan käyttöön tottuu, niin ilman sitä ajaminen tuntuu oudolta ja jotenkin turvattomalta. Itselläni on ollut Dainesen selkäsuoja, joka oli mielestäni parempi kuin nykyinen Sweep, jota käytän. Väitän, että erillinen selkäsuoja pysyy paremmin paikallaan, jos sitä joskus ikävän paikan tullen tulisi tarvitsemaan.

Liivimallinen rinta/selkäsuoja

Rintasuojaa käytän itse vaan radalla, jossa sen saa pysymään hyvin paikallaan tiukan ajopuvun alla. Muuten irralista suojaa en käytä endurolla ajaessa, mutta olen aikanaan saanut lahjaksi Alpinestarsin selkä/rintasuojan yhdistelmän, jota käytän säännöllisesti. Käytännössä kyse on liivistä. Itselläni tuo liivi ei millään mahdu yksiosaisen radalla käytettävän nahkapuvun alle, joten senkään vuoksi en sitä voi itse radalla käyttää. Olen kyllä nähnyt, että jollain on myös sellainen ratailussakin käytössä. Kyse lieneekin siis enemmän tottumisesta ja mistä itse pitää.

Ajanottolaite

Muutaman kierroksen radalla ajaneena sitä alkaa pohtimaan, että mihinköhän aikaan sitä rataa kiertää. Ekan kerran sitä pyytää kaveria kellottamaan kierroksia maalisuoralla, mutta jossain vaiheessa on pakko saada tarkempaa tietoa omasto nopeudesta muihin nähden. Tällöin on koukku nielaistu kiduksiin asti. On nimittäin järjettömän koukuttavaa seurata omia kierrosaikoja ja huomata parantuneet ajat kesän edetessä. Aikojen kehittyminen on aivan varmaa, jos liikkeelle lähdetään hitaasta ryhmästä. Kaiken tämän rekisteröimiseen tarvitaan tietenkin jonkinlainen ajanottolaite.

Itse olen saanut maailman parhaimman isänpäivälahjan ja se oli Qtarzin ajanottolaite. Kiitos tästä vaan Virvelle. Laitteessa on itsessään GPS ja se tallentaa kaikki ajotapahtumat, jonka jälkeen data puretaan mukana tulleeseen tietokoneohjelmaan, jossa kierroksia pääsee sitten tarkastelemaan tarkemmin. Minulle laite on riittänyt vallan hyvin. Toiset ovat laitetta tai sen ohjelmaa moittineet. Itselläni ei siitä ole pahemmin mitään kritisoitavaa kun sain sen lahjaksi enkä maksanut sen kallista hankintahintaa.

Nyt jos joutuisin ostamaan uuden ajanottolaitteen, niin ostaisin varmaan jonkun GPS-mokkulan ja yhdistäisin sen Race Chronoon puhelimessa. Tämä on yleisimmin käytetty systeemi kierrosaikojen seurantaan. Sen vuoksi siihen löytyy teknistä tukea ja vertailua sektoriajoissa muita laitteita runsaammin. Käytön miinuksena näyttää vierestä seuranneena olevan kahden laitteen käyttäminen ajossa, kun taas Qstarz toimii itsenäisesti ilman lisälaitteita.

Action-kamera

Pienellä videokameralla on kiva tallentaa omaa menoa kurvien tiimellyksessä. Ainakin sieltä on helppo havaita omia parannuskohteita ja huomata omien jarrupaikkojen aikainen sijainti. Näin ollen väitän, että oman kehittymisen kannalta omaa ajoa kannattaa nauhoittaa. Tallenteita on myös helppo näyttää muille ja saada näin neuvoja ajamiseen myös varikolla. Monet halukkaat kyllä antavat varmasti omia näkemyksiään toisen ajosta pyydettäessä. Tällöin pitää vaan muistaa kaksi asiaa: ole avoin sinua koskevan palautteen suhteen, koska sitähän olet pyytänyt ja toisen näkemys ei välttämättä ole ainoa totuus, vaan toisen henkilön kokemuksen perusteella kasvanut mielipide. Itsellänin on käytössä Go Pron joku versio, oisko kolmonen ja se on toiminut ihan ok.

Peräkärry

Tämä eli peräkärry tai pakettiauto on ratoja kesäisin kiertävän harrastajan pakko-ostos. Jossakin vaiheessa ei enää ajamalla voi siirtyä tapahtumapaikalle ja silloin joutuu tämän hankinan tekemään. Lisäksi pitää tietenkin olla jonkinlainen ramppi ja mahdollisesti etupyörän lukitseva kuljetusteline. Pyörän sitomiseen pitää vielä hankkia liinoja tai muita kiinnitysvälineitä, joilla saadaan pyörä pysymään paikoillaan siirtymän ajan.

Kärryjä on monenlaisia. Joillain on umpinaisia kuljetuskärryjä, toisilla on perinteisiä kuomullisia peräkärryjä tai sitten on vaikka meikäläinen joka käyttää siihen ihan vaan avokärryä. Avokärryllä olen mennyt siksi, että siihen sai kätevästi kaksi pyörää kyytiin, kun kahvat pystyivät tulemaan molempien laitojen yli. Edessä oli puusta tehty sovituskappale, joka toi toisen pyörän enemmän taakse ja molempien etupyörien kohdalla telineet. Näin kahvat eivät olleet samalla kohtaa vaan hivenen limittäin. Ja tietenkin avokärry on kaiken edullisin vaihtoehto, jos kuljetusvälineen haluaa itse omistaa. Pakettiautoja voi myös luonnollisesti vuokrata.